Ystävyyssuhteet samaa sukupuolta olevien kumppanien kanssa
Laki muokkaa uskomuksia useilla eri tavoilla. Lainsäädännöllä on opetusvaikutusta, koska se määrittelee hyväksyttävän käyttäytymisen rajat ja luo viitekehyksen, jonka sisällä tekojen merkitykset tulkitaan. Lainsäädännön asettamat julkiset käyttäytymissäännöt määrittelevät käyttämämme ’kielen’ ja ihmissuhteiden perusrakenteen (Esolen 2014: 67). Kieli on yhteisöllistä ja tekojen merkitykset määräytyvät yleisesti hyväksytyn käyttäytymissäännön perusteella. Se, mitä teollamme tarkoitamme, ei määrää sitä, miten tekomme tulkitaan, koska ihmiset tulkitsevat tekojamme vallitsevien merkitysten pohjalta.
Kun homoseksuaalinen suhde sukupuolineutraalissa lainsäädännössä asetetaan moraalisesti samalle tasolle naisen ja miehen avioliiton kanssa, koko yhteiskunnan käyttämä kieli ja kulttuuriset merkitykset muuttuvat sen myötä. Sukupuolineutraalin avioliittolain myötä syntyvän uuden merkitysjärjestelmän viitekehyksessä ihmisille jää vähemmän tilaa luoda oman sukupuolensa edustajien kanssa ystävyyssuhteita, jotka ovat ei-seksuaalisia, läheisiä ja sellaisia, joihin liittyy ei-seksuaalista fyysisen läheisyyden ilmausta. Tämän seurauksena poikien (ja tyttöjen) keskinäisistä ystävyyssuhteista tulee etäisempiä ja vähemmän mutkattomia.
Koska poikien ja tyttöjen läheiset ystävyyssuhteet samaa sukupuolta olevien kumppanien kanssa menettävät intensiteettiään tässä uudessa kulttuurisessa ilmapiirissä, heidän älyllinen ja emotionaalinen kehityksensä jää vaille yhtä tärkeää innoittavaa tekijää. Tämä vie kulttuurilta sen panoksen, mitä nuorten älyllinen ja emotionaalinen kehitys sille tarjoaa. Niin kauan kuin avioliitto ymmärrettiin naisen ja miehen väliseksi liitoksi, samaa sukupuolta olevien henkilöiden ei-seksuaaliselle ja emotionaalisesti syvälle ystävyydelle jäi tilaa. Kyseessä on aivan samanlainen ihmissuhteiden dynamiikkaan liittyvä ilmiö kuin se, että perheen sisäisten seksuaalisuhteiden torjuminen tekee mahdolliseksi suuren fyysisen ja emotionaalisen vapauden perheessä (Esolen 2014: 64-70).
Vaikka sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajien on vaikea myöntää, että sukupuolineutraalilla avioliittolailla olisi kielteistä vaikutusta samaa sukupuolta olevien kumppanien ystävyyssuhteisiin, monet heistä myöntävät analogisen väitteen, jonka mukaan perheen sisäisten seksuaalisuhteiden salliminen heikentäisi perhe-elämän vapautta ja välittömyyttä. Esimerkiksi Corvinon (2012: 66) mukaan perheen sisäiset avioliitot salliva lainsäädäntö muuttaisi perheen sisäisen dynamiikan kielteisellä tavalla. Sukulaisavioliitot kieltävä lainsäädäntö ei ole tärkeää pelkästään siksi, että se vähentää lasten sairauksien vaaraa, vaan myös siksi, että sukulaisavioliittojen salliminen muuttaisi perhe-elämän dynamiikan.
Jonathan Rauch kuvaa asiaa seuraavanlaisen esimerkin avulla: ”Kuvittele olevasi 14-vuotias tyttö ja epäileväsi, että 16-vuotias veljesi tai 34-vuotias isäsi ovat aikeissa kosia sinua muutaman vuoden päästä. Kuvittele olevasi tuo 16-vuotias poika ja olevasi ihastumassa nuorempaan sisareesi ja voivasi haaveilla ja puhua mahdollisuudesta mennä naimisiin hänen kanssaan eräänä päivänä. Kuvittele olevasi perheen äiti tai isä ja kertovasi pojalle, että hän voi eräänä päivänä mennä naimisiin sisarensa kanssa, mutta toistaiseksi siskoon ei saa kajota. — En pysty tyhjentävästi ymmärtämään kaikkia niitä vaikutuksia, joita odotus joko vanhemman ja lapsen tai sisarusten välisestä avioliitosta toisi muassaan perhe-elämän dynamiikkaan, mutta ne tuskin olisivat myönteisiä, enkä ymmärrä, miksi kukaan haluaisi ryhtyä moiseen ihmiskokeeseen” (Rauch 2004: 132).
Samalla logiikalla voimme päätellä, että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton mahdollisuus monimutkaistaa samaa sukupuolta olevien nuorten ystävyyssuhteita, erityisesti teini-iässä, jolloin he ovat seksuaalisen kuohunnan tilassa ja jolloin he juuri eniten tarvitsisivat ystävyyttä toisten samanikäisten kanssa. Koska sukupuolineutraali avioliittolaki tällä tavalla jättää vähemmän tilaa samaa sukupuolta olevien nuorten väliselle ei-seksuaaliselle ystävyydelle, se lisää yksinäisyyttä, mikä puolestaan lisää nuorten taipumusta solmia irrallisia seksuaalisuhteita yksinäisyyden lievittämiseksi.
Esolen pohtii tämän vaikutuksia erityisesti poikien välisiin suhteisiin. Homoseksuaalisten parisuhteiden hyväksyminen avioliitoksi antaa homoseksuaalisuudelle lisää julkisuutta ja näkyvyyttä, mikä muuttaa teini-ikäisten poikien välisten suhteiden merkitysjärjestelmän. Homoseksuaalisuuden näkyvyys joukkotiedotusvälineissä ja viihdeteollisuudessa takaa sen, etteivät pojat jää tämän julkisuuden vaikutuksen ulkopuolelle. Vaikka joku yksittäinen nuori ehkä jättäisikin asian huomiotta, hänen luokkatoverinsa eivät anna hänen jäädä välinpitämättömäksi asiasta. Näin syntyneessä uudessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä kaikkien poikien täytyy todistaa, että heistä on tulossa miehiä.
Kulttuurimme seksuaalinen vallankumous sekoittaa oman myrkkynsä tähän tilanteeseen. Poika voi osoittaa olevansa mies olemalla seksuaalisuhteissa tyttöjen kanssa ja mitä varhemmin, useammin ja julkisemmin hän niin tekee, sitä varmemmaksi hän tuntee itsensä. Jos poika ei elä satunnaisissa seksuaalisuhteissa tyttöjen kanssa, hänen epäillään olevan homoseksuaali. Vaikka nuoret kannattavatkin sukupuolineutraalia avioliittolakia tasa-arvon nimissä, heillä voi silti olla vaistomainen torjunta homoseksuaalisuutta kohtaan tunnetasolla.
”Näin saamme huonot puolet molemmista maailmoista. Homoseksuaalinen käyttäytyminen hyväksytään julkisissa kannanotoissa, mutta samanaikaisesti sitä epäillään kaikkialla, ja sitä pilkataan armottomasti” (Esolen 2014: 69). Välttääkseen joutumasta tällaisen hellittämättömän huomion kohteeksi teini-ikäinen ei uskalla ottaa riskiä luoda läheisiä suhteita samaa sukupuolta olevien ystäviensä kanssa. Tavallisia poikia “pidetään epäilyksenalaisina, ja he vieraantuvat tytöistä ja toisistaan” (69).
Tämän kahdelta suunnalta tulevan hyökkäyksen seurauksena sekä miesten että naisten väliset suhteet kärsivät. Ystävyyssuhteiden köyhtymisestä seuraava yksinäisyys yhdessä seksualisoituneen kulttuurin lähettämien viestien kanssa johtaa irrallisiin seksuaalisuhteisiin. ”Aikamme vapaamielinen kulttuuri-ilmapiiri sysää pojat ja tytöt seksuaalisuhteisiin toistensa kanssa paljon ennen kuin he ovat älyllisesti ja emotionaalisesti valmiita siihen. Samanaikaisesti homoseksuaalisuutta suosiva kulttuuri tekee aikaisemmin luonnollisina pidetyt intensiiviset ystävyyssuhteet poikien välillä lähes mahdottomiksi. Jokainen voi päätellä, millä tavalla tämä tilanne lisää sukupuolitautien ja teiniraskauksien yleisyyttä” (Esolen 2014: 70).
Sukupuolineutraali avioliittokulttuuri vie samaa sukupuolta olevien henkilöiden ystävyydeltä perinteisen avioliittokulttuurin tarjoaman suojan, jossa tällaisen ystävyyden sisällä ei tarvinnut pohtia toisen mahdollista seksuaalista kiinnostusta. Jos teini-ikäinen poika tietää, ettei hänen ja toisen pojan väliseen suhteeseen voi tulla mitään seksuaalista, ja jos hän tietää, että kaikki muut, mukaan luettuna tuo toinen poika, tietävät saman asian, tuo tieto antaa hänelle turvallisen viitekehyksen luoda läheinen suhde ystäväänsä. Hän voi olla levollinen ystävyyssuhteessaan, koska hänen aloitteidensa ja toimiensa merkitys ei riipu hänen sekavista tunteistaan vaan objektiivisesta kielellisestä tosiasiasta, kulttuurisesta merkitysjärjestelmästä, jossa miehet menevät naimisiin naisten, ei toistensa kanssa (Esolen 2014: 72-73).
Esolen kiteyttää ongelman näin: “On olemassa kolme suurta rakkaussidosta, joiden varassa kaikki kulttuurit lepäävät: miehen ja naisen välinen rakkaus avioliitossa, äidin ja lapsen välinen rakkaus, ja miesten välinen toveruus, side joka aikaisemmin oli vahva kuin vuori. Kaksi ensimmäistä ovat kärsineet vakavia vaurioita, kolmas on melkein lakannut olemasta” (emt. 73).
Esolen kritisoi haluamme esiintyä suvaitsevina kannattaessamme sukupuolineutraalia avioliittolakia ja siihen sisältyvää homoseksuaalisen elämäntavan suosittelemista. Hänen mielestään kyseessä on usein vain omahyväinen pyrkimys esiintyä avaramielisenä ja suvaitsevaisena ihmisenä ja pelkurimainen pyrkimys välttää suvaitsemattoman leimaa. Hintana on se, että olemme luomassa kulttuuria, jossa nuorten on vaikeampi luoda läheisiä ja mutkattomia ystävyyssuhteita samaa sukupuolta olevien kaveriensa kanssa, koska seksualisoituva kulttuuri vaikuttaa kielteisesti näiden suhteiden dynamiikkaan. ”Tiedä siis, että omahyväinen ja pelkurimainen suvaitsevuutesi — saa aikaan sen, että tuo näkymätön poika ei löydä itselleen ystävää ja että sellaisen ystävyyden idea ja sille ominainen rakkaus kuolee” (emt. 74).
Seuraava kappale: Ostettiinko sukupuolineutraali avioliittolaki suurella rahalla?
