Avioliiton arvostuksen lasku
Perinteisten avioliittonormien murentaminen muuttamalla avioliitto sukupuoliperusteisesta sukupuolineutraaliksi instituutioksi lisää merkittävästi riskiä, että avioliitosta jo muutenkin vieraantumassa olevat – jotka eniten tarvitsisivat näiden normien tuomaa vahvistusta – tulevat yhä enemmän luopumaan avioliitosta kokonaan.
Jos näin tapahtuu – ja monet kokeneet perhetutkijat pitävät tätä mahdollisuutta hyvin todennäköisenä – sillä on tiettyjä seurauksia. Kun yhä harvemmat naiset menevät naimisiin, monet elävät avoliitossa tai yksin, mutta heillä on silti seksuaalisuhteita. Tilastot osoittavat, että naimattomat naiset tekevät abortteja paljon useammin kuin avioliitossa elävät. Kun otetaan huomioon avioliitossa ja sen ulkopuolella elävien naisten eroavaisuudet suhteessa aborttien ja syntyneiden lasten suhteelliseen määrään, sukupuolineutraalilla avioliittolailla on kolme todennäköistä seurausta:
- syntyy vähemmän lapsia.
- yhä useammat lapset syntyvät avioliiton ulkopuolella ja elävät ilman toimivaa suhdetta isäänsä.
- yhä useampia lapsia abortoidaan.
Mircea Trandafir (2014) on tutkinut Hollannissa sukupuolineutraalin avioliittolain vaikutusta avioliittoihin. Trandafirin tutkimuksen mukaan sukupuolineutraali avioliittolaki on heikentänyt avioliiton arvostusta ja vähentänyt avioliittojen määrää nuorten naisten, suurten kaupunkien asukkaiden ja yleensä maallistuneiden, syntyperäisten hollantilaisten väestöryhmien parissa, joissa sukupuolineutraalia avioliittolakia on kannatettu tai joissa siihen on ainakin suhtauduttu välinpitämättömästi.
Sen sijaan ei-länsimaisten maahanmuuttajien (turkkilaisten, marokkolaisten jne.) parissa ja Hollannin niin sanotulla ”raamattuvyöhykkeellä”, jossa sukupuolineutraalia avioliittolakia on aktiivisesti vastustettu, avioliiton arvostus lisääntyy lain säätämisen jälkeisessä siirtymävaiheessa ja avioliittojen määrä väliaikaisesti kasvaa (emt. 334-336). Siirtymävaiheessa uskonnollisten ja yleensä konservatiivisten ryhmien vahvempi sitoutuminen naisen ja miehen väliseen avioliittoon peittää väliaikaisesti näkyvistä sen kielteisen vaikutuksen, joka sillä on yhteiskunnan maallistuneisiin ryhmiin, joilla ei useinkaan ole muuta lähdettä avioliittoa koskevien normien osalta kuin yhteiskunnallinen laki.
Tällainen kahtalainen kehityskulku on ymmärrettävää. Ne ihmisryhmät, jotka puolustavat avioliittoa äitien ja lasten suojaksi tarkoitettuna instituutiona, tulevat tässä ristiriitatilanteessa selvemmin ja vahvemmin tietoisiksi sen perusteluista ja mielekkyydestä. Näin sukupuoliperusteisen (naisen ja miehen välisen) avioliiton asema väliaikaisesti vahvistuu näiden ihmisryhmien keskuudessa, vaikka yhteiskunta maallistuneiden väestönosien osalta kehittyy vastakkaiseen suuntaan, avioliiton arvostus vähenee ja heteroseksuaalisten avioliittojen määrä laskee.
Ajan myötä on luultavaa, että sukupuolineutraalin avioliittolain kielteinen vaikutus lisääntyy myös konservatiivisten ryhmien parissa, koska heidän on vaikea estää sitä, että heidän lapsensa saavat kouluissa sukupuolineutraalin ajattelun mukaista seksuaaliopetusta – heidän on vaikea edes tarjota tälle opetukselle riittävää vastapainoa.
Trandafirin tutkimus antaa aihetta olettaa, että sukupuolineutraalin avioliittolain heikentävä vaikutus heteroseksuaalisiin avioliittoihin voimistuu ajan kuluessa. Avioliiton kaltainen vuosituhantinen instituutio säilyy muistona ihmisten mielissä, vaikka sen perusteet uudella avioliittolailla vesitettäisiinkin. Ajan kuluessa ja nuorten saadessa uuden avioliittokäsityksen mukaista seksuaaliopetusta sen kielteinen vaikutus vahvistuu. Niinpä naisen ja miehen välisen avioliiton puolustuksen tarve tulee sitä suuremmaksi, mitä pidemmälle etenemme kulttuurisessa tilanteessa, jossa sukupuolineutraalia avioliittoajattelua pidetään moraalisesti oikeutettuna. Ilman vastustusta sen heteroseksuaalisia avioliittoja hajottava vaikutus etenee nopeammin ja saa laajemmat mittasuhteet. Lasten pahoinvointi kasvaa samassa suhteessa.
