Monimiljonäärien julkisuuskampanja
Sukupuolineutraalin avioliittolain puolustajien joukossa on tunnettuja monimiljonäärejä, jotka ovat valmiit sijoittamaan omaisuutensa poliittiseen kamppailuun avioliittoajattelun muuttamiseksi. Asiaa käsittelevissä artikkeleissaan Joshua Green (2007; 2015) kertoo homoseksuaalien miljonäärien luomasta strategiasta, jonka avulla he pyrkivät murtamaan perinteisen avioliittoajattelun valta-aseman Yhdysvalloissa ja lopulta koko maailmassa.
Kyseinen poliittisten lahjoittajien verkosto pyrkii aktiivisesti muuttamaan avioliittoajattelua yhteiskunnassa lahjoittamalla varoja poliittiseen kamppailuun sellaisten ehdokkaiden syrjäyttämiseksi, jotka julkisesti ajavat perinteisiä perhearvoja: ”Joukko rikkaita homoseksuaaleja lahjoittajia yhdisti kaikessa hiljaisuudessa voimansa viime vuonna [vuonna 2006] syrjään vetäytyvän coloradolaisen teknologiamogulin johdolla vastustaakseen homovastaista politiikkaa Yhdysvalloissa, joka on muun muassa synnyttänyt joukon äänestysehdotuksia samaa sukupuolta olevien parien avioliiton kieltämiseksi” (Green 2007).
Näillä strategisesti toimivilla lahjoittajilla on ollut suuri vaikutus Yhdysvaltain avioliittolainsäädäntöön. He ovat antaneet satoja miljoonia dollareita poliittiseen kampanjaan perinteisen avioliittokäsityksen murtamiseksi. Toiminnan suunnitelmallisuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi lahjoittajille on järjestetty konferensseja, jotta lahjoitukset saataisiin kohdennettua strategisesti ja tarkoituksenmukaisesti niin, että ne tuottavat suurimman vaikutuksen.
Sukupuolineutraalia avioliittoajattelua tukevien lahjoittajien strategian ytimessä on pyrkimys ”rangaista pahiksia” eli sellaisia poliittisia ehdokkaita, jotka ovat puolustaneet perinteisiä perhearvoja. Tämä voidaan tehdä tehokkaimmin antamalla rahaa heidän poliittisten vastustajiensa kampanjoihin. Jos ja kun lahjoitukset annetaan vaalikampanjoiden loppuvaiheessa, homoseksuaalien lahjoittajien panosta ei ehditä julkaista eikä julkistaminen siten pääse vaikuttamaan vaalituloksiin. Tällä tavalla poliitikoille lähetetään tehokas viesti, että puolustaessaan perinteistä avioliittokäsitystä he vaarantavat poliittisen tulevaisuutensa: he tulevat menettämään edustajanpaikkansa vaaleissa, koska heidän vastustajansa tulevat saamaan rahoitusta strategisesti toimivilta miljonääreiltä. Näin poliitikon koko poliittinen ura joutuu vaakalaudalle pelkästään perhearvojen puolustamisen takia.
Tämä strategia on osoittautunut hyvin toimivaksi ja sillä on ollut merkittävä vaikutus perinteisen avioliittokäsityksen saaman poliittisen kannatuksen murtamiseksi. Strategian ydin kiteytyy Ted Trimpan lausumassa, jonka mukaan ”on luotava pelon ja kunnioituksen ilmapiiri ja viitekehys oikeaa toimintaa varten” (Green 2007).
Sukupuolineutraalia avioliittoajattelua tukevat miljonäärit eivät aio pysähtyä siihen, että he saavat samaa sukupuolta olevien parien avioliiton laillistettua. He haluavat luoda sen tueksi myös lainsäädännön, joka estää syrjinnän ja vihapuheen (Green 2015). Tämä kaikki kuulostaa oikeudenmukaiselta, mutta se muuttuu ongelmalliseksi siinä vaiheessa, kun ”syrjinnäksi” tulkitaan kieltäytyminen kannattamasta samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa. Tällä tavalla rajoitetaan perinteisen avioliittokäsityksen puolustajien mahdollisuuksia tuoda esille kriittisiä näkökohtia sukupuolineutraalin avioliittolain vaikutuksesta esimerkiksi lasten hyvinvointiin.
Yhtenä esimerkkinä rahan merkityksestä avioliittolainsäädäntöön on Irlannin avioliittolainsäädännöstä käyty kamppailu. Irlannin avioliittolakia koskevaa kansanäänestystä pohjustettiin vuosien ajan kampanjalla, jota oli tuettu miljoonilla dollareilla Yhdysvalloista. Esimerkiksi yksi hyväntekeväisyysjärjestö ilmoitti internetsivustollaan tukeneensa sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta käytyä kampanjaa Irlannissa 17 miljoonalla dollarilla.
Julkisuudessa on jopa esitetty väite, että 6 % kaikista hyväntekeväisyyteen käytetyistä rahoista käytetään sukupuolineutraalin avioliittoajattelun puolustamiseen maailmanlaajuisesti. Jotkut rikkaat länsimaat kuten Yhdysvallat ovat painostaneet köyhiä Afrikan maita luopumaan perinteisten perhearvojen puolustamisesta sitomalla asian kehitysavun saamiseen.
