Upporikas ”sorrettu vähemmistö”
Sukupuolineutraalia avioliittolakia ajavan julkisuuskampanjan ytimenä on väittää, että nämä rikkaat eliitin miehet ovat viattomia sorron uhreja ja ansaitsevat myötätuntomme. Meille uskotellaan, että heillä on syntymästään asti ollut tietynlainen seksuaalinen suuntautuminen, joka on muuttumaton ja tekee heille mahdolliseksi löytää onnen ainoastaan samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Voimmeko kieltää heiltä tämän onnen pikkumaisuutemme takia?
Tämä viesti vetoaa hyvää tarkoittaviin ihmisiin, jotka kokevat myötätuntoa sorrettuja kohtaan. Viestin vaikutusta vahvistaa ihmisen luontainen tarve tuntea itsensä hyväntekijäksi ja kokea kuuluvansa niiden joukkoon, jotka mielletään suvaitseviksi ja ennakkoluulottomiksi.
Meidän odotetaan kokonaan pidättyvän kriittisesti arvioimasta näiden rikkaiden miesten toiveita, koska he ovat ”sorrettuja”. Lesbokodissa kasvanut Rivka Edelman kuitenkin kiinnittää huomiota tämän mielikuvan ristiriitaisuuteen: ”Olkaamme järkeviä. Omistavatko sorretut ihmiset asuntoja suojatuissa kaupunginosissa, jotka sijoittuvat strategisesti maailman merkittävimpien kaupunkien kaikkein kalleimmille alueille? Onko sorretuilla ihmisillä luksuslomakohteita kokonaan omistuksessaan tyydyttämään heidän kaikki tarpeensa? — Useimmat ihmiset tietävät, että valkoiset miehet ovat kaukana sorretuista. Ja on epäilemättä helpompi antaa periksi heidän törkeille vaatimuksilleen kuin myöntää, että saatamme itse asiassa olla tekemässä lasten elämästä kärsimystä. — Älä anna pettää itseäsi. Maailmanlaaja LHBT-eturyhmä on mieskeskeinen ja rahakas verkosto, joka on taitava käyttämään väitettä omasta sorrostaan poistaakseen maailman kaikkein sorretuimpien ryhmien – naisten ja lasten – oikeudet.”
Mainonnan ammattilaiset ovat onnistuneet kuvaamaan hyvin koulutetun ja vauraan eliitin sorretuksi vähemmistöksi. Tämä tunteisiin vaikuttava mielikuva ”sorretusta seksuaalisesta vähemmistöstä”, jonka kaipauksena on saada lapsia ja perustaa perhe, herättää meissä sääliä ja saa meidät unohtamaan lapsen, jolta riistetään oikeus äidin rakkauteen.
Kaikki homoseksuaalit eivät tietenkään ole rikkaita ja ylellisyydessä eläviä valkoisia miehiä. Monet heistä ovat herkkiä ihmisiä, jotka ovat saaneet kärsiä paljon syrjintää ja kaltoinkohtelua (ks. esim. Korhonen & Östman 2014). Homoseksuaaleja kohtaan tehtyjä vääryyksiä ei kuitenkaan voida hyvittää syyllistymällä uuteen ja vielä pahempaan vääryyteen: poistamalla lainsäädännöstä lapsen ihmisoikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan.
Kuvaa seksuaalisesti tyydyttämättömästä ihmisestä, joka epätoivoisesti kaipaa omaa lasta, käytetään luomaan vaikutelma, jonka avulla sukupuoliperusteinen avioliittonäkemys saadaan näyttämään epäoikeudenmukaiselta. Tältä pohjalta pidetään syrjivänä lainsäädännöllisesti turvata lapsen oikeus isään ja äitiin määrittelemällä avioliitto sukupuolten väliseksi. Sitä paitsi tällä oletetusti “sorretulla” seksuaalisella vähemmistöllä on paljon poliittista ja taloudellista valtaa, mikä tekee riskialttiiksi vastustaa heidän vaatimuksiaan, kuten Rivka Edelman niin hyvin tietää. Hän menetti työpaikkansa Westminsterin yliopistossa, koska lesbokodin kasvattina hän kiinnitti huomiota sukupuolineutraalin avioliittolain epäoikeudenmukaisuuteen lasten kannalta ja hänen kannanottojensa hermostuttama ”sorrettu vähemmistö” painosti yliopiston johtoa erottamaan hänet (Edelman 2015: 145).
Homoseksuaalien oikeuksia ajava järjestö Yhdysvalloissa on jopa saanut yhden maailman suurimmista lakifirmoista luopumaan Yhdysvaltain edustajainhuoneesta asiakkaanaan käsiteltäessä perinteistä lainsäädäntöä puolustavaa lainsäädäntöä, kun kyseinen järjestö uhkasi muussa tapauksessa häiritä lakifirman asiakkaiden hankintaa. Eräs blogisti kiinnitti huomiota siihen, että tämä tapahtuma on ristiriidassa ”sorretun seksuaalisen vähemmistön” mielikuvan kanssa: ”Sorretuilla vähemmistöillä ei tavallisesti ole sellaista vaikutusvaltaa, että he saavat vakavaraisen lakifirman pudottamaan liittovaltion asiakkaidensa joukosta” (Gallagher 2011: 163).
