Sukupuolineutraalin avioliittolain lähettämä viesti
Millä tavalla sukupuolineutraali avioliittolaki sitten estää näitä kahta avioliiton moraalista viestiä välittymästä? Sukupuolineutraali avioliittolaki estää avioliiton keskeisiä viestejä välittymästä asettamalla aikuisen näkökulman lapsen perusoikeuksien edelle.
- Sukupuolineutraali avioliittolaki hämärtää tietoa aviopuolisoiden moraalisen eheyden edellytyksistä, koska se suosittelee julkisesti samaa sukupuolta olevien parien seksuaalisia liittoja, joiden rakenne erottaa sukupuolet toisistaan ja välttämättä erottaa lapsen joko biologisesta äidistään tai isästään. Koska avioliitto-oikeus sisältää samalla oikeuden perheen perustamiseen, tällainen julkinen suositus rohkaisee hankkimaan lapsia ulkopuolisen luovuttajan apuun perustuvan lisääntymisteknologian avulla. Seurauksena on geneettisiä orpoja, jotka on erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään.
Eläessään itse tuottamansa geneettisen orvon identiteettikamppailun lähellä aikuinen joutuu kohtaamaan oman syyllisyytensä – hän on itse harkitusti tuottanut lapselle elämänolosuhteet, jotka altistavat lapsen identiteettiongelmille. Sukupuolineutraali avioliittolaki rohkaisee häntä kuitenkin torjumaan syyllisyytensä, mistä seuraa luonnostaan, että aikuisella on kiusaus tukahduttaa lapsen identiteettiä ja alkuperää koskevat kysymykset tai muuttaa niiden merkitys. Tällä tavalla sukupuolineutraali avioliittolaki vie puolisoiden huomiota pois lapsen identiteetti- ja suhdeoikeuksista, mikä murentaa myös aikuisten moraalista eheyttä. - Samaa sukupuolta olevien parien liitto erottaa lapset välttämättä joko biologisesta isästään tai äidistään. Niinpä näiden liittojen rakenne loukkaa lapsen perustavia identiteetti- ja suhdeoikeuksia omiin biologisiin vanhempiinsa nähden. Tästä seuraa identiteetti- ja suhdeongelmia, joiden merkityksen sukupuolineutraali avioliittoajattelu pyrkii kuitenkin häivyttämään viestiessään, ettei lapsi välttämättä tarvitse isää tai äitiä. Näin lapset jätetään kamppailemaan näiden identiteetti- ja suhdeongelmien kanssa ilman läheisten aikuisten ja yhteiskunnan tukea.
Sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa lapsen identiteetin perustaa asettaessaan isättömyyden ja äidittömyyden ihanteeksi: samaa sukupuolta olevien parien liitoissa elävät lapset on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään ja heidän tarjoamastaan moraalisesta, sosiaalisesta, sukupuolisesta, historiallisesta ja sukuun paikantuvasta identiteetistään. Näin se estää lasta kehittämästä yhtenäistä identiteettiä, koska se katkaisee suhteen jompaankumpaan hänen biologisen ja kulttuurisen alkuperänsä kahdesta peruslähteestä, joko isään tai äitiin.
Lapsen moraalisen identiteetin ytimeen iskee syvän haavan tietoisuus siitä, että hänen biologinen isänsä tai äitinsä on alun perin hylännyt hänet esimerkiksi osana keinohedelmöitystä tai sijaiskohtujärjestelyä ikään kuin hän ei olisi heidän rakkautensa arvoinen. Samalla hänet on jätetty ulos jommankumman biologisen vanhemman sukuyhteydestä, sosiaalisesta verkostosta ja kulttuuriperinnöstä. Näiden yhteyksien katkaiseminen jättää lapset keskelle irrallisia ja epäselviä identiteetin lähteitä, jotka herättävät hänessä monia vastaamattomia kysymyksiä hänen omasta alkuperästään ja estävät häntä pääsemästä selville siitä, kuka hän on.
Korottaessaan isättömän tai äidittömän perheen yhteiskunnalliseksi ihanteeksi sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa yleensäkin avioliittojen pysyvyyttä, koska se heikentää ihmisten tietoisuutta isän ja äidin erityismerkityksestä lapselle ja korottaa aikuisten seksuaaliset mieltymykset kaikkien muiden näkökohtien yläpuolelle. Näin se heikentää perheiden vakauden perustusta ja erottaa yhä useampia lapsia identiteettinsä rakentamisen peruslähteistä.
Sukupuolineutraali avioliittolaki asettaa etusijalle aikuisen elämäntapavalinnat ja jättää lapsen oikeudet toissijaisiksi. ”Samaa sukupuolta olevien parien liitto kirjaa lakiin julkisen kannanoton, jonka mukaan aikuisten halu luoda valitsemansa perhemuoto voittaa merkityksessä lapsen tarpeen kasvaa äitinsä ja isänsä kodissa. Se antaa oikeutuksen ja hyväksynnän äidittömien ja isättömien perheiden luomiselle – niitä pidetään yhtä hyvinä vaihtoehtoina kuin perheitä, joissa lapsella on isä ja äiti. Se merkitsee sitä, että laki ei enää ota kantaa siihen, tarvitsevatko lapset äitiä ja isää. Äidittömiä ja isättömiä perheitä pidettäisiin ihanteina” (Gallagher 2003: 24).
Todellisuudessa isä ja äiti eivät ole korvattavissa: isättömäksi tai äidittömäksi jäänyt lapsi voi kokea hylkäämisen traumaattisena, vaikka hän ulkoisen toiminnan tasolla siitä selviytyisikin. Mikään ei pysty korvaamaan biologisen isän ja äidin rakkautta lapseen. Tällä rakkaudella on erityismerkitys lapselle, ja sen menettäminen koetaan hylkäämisenä. Lapsi on luotu rakkautta varten ja rakkaudettomuus on uhka hänen minuudelleen. Lapsen perusminuuden loukkaaminen kaikkein keskeisimmällä alueella ja hänen elämänsä laadun heikentäminen ovat liian suuri hinta maksettavaksi aikuisten elämäntavan suosimisesta.
Miehen ja naisen välisestä rakkaudesta syntynyt yksilö kokee, että hänen biologiset juurensa liittyvät persoonallisiin suhteisiin ja persoonien välisiin kertomuksiin. Jos sen sijaan lapsia tuotetaan kohdunvuokrauksen, spermapankkien tai laboratorioiden kaupallisena tuotteena, rakkauden paikan ihmisen alkuperässä ottaa ennen pitkää raha. Tietoisuus näiden kylmien ja persoonattomien tekijöiden vaikutuksesta on usein vaikea näin tuotetuille lapsille. Yhteiskunnallisena käytäntönä tämä merkitsee kaikkein syvimmän ihmisyytemme tajun heikentämistä. Samalla annetaan yhä enemmän valtaa markkinoille ja poliittisille valtapyyteille.
