Avioliiton yhteiskunnallinen viesti
Avioliittolain ensisijainen vaikutus perustuu sen lähettämään yhteiskunnalliseen viestiin. Tämä on perustana niin sanotulle viestiargumentille. Sukupuoliperusteinen (naisen ja miehen välinen) ja sukupuolineutraali avioliittolaki rakentuvat erilaisen avioliittokäsityksen varaan ja ne lähettävät yhteiskunnalle erilaisen viestin. Maggie Gallagherin (2012: 99) mukaan perinteisen avioliiton merkitys voidaan tiivistää näin:
Avioliitto on muut seksuaalisuhteet poissulkeva, pysyvä aviomiehen ja vaimon välinen seksuaalinen yhteys ja liitto (union), jossa puolisot lupaavat huolehtia toisistaan ja niistä lapsista, jotka syntyvät heidän suhteestaan.
Avioliitto on historiallisesti ymmärretty instituutioksi, jonka julkisena tehtävänä on:
- edistää aikuisten moraalista eheyttä kanavoimalla seksuaaliset voimat elinikäiseen liittoon vastakkaista sukupuolta olevan puolison kanssa,
- suojella lapsen oikeutta kasvaa isänsä ja äitinsä kodissa,
- yhdistää eri sukupuolet toisiinsa yhteiskunnan luonnollisessa perusyksikössä, ja
- luoda edellytykset samaa sukupuolta olevien suhteiden läheisyydelle ja välittömyydelle määrittelemällä ne luonteeltaan ei-seksuaalisiksi.
Avioliittoinstituutio rohkaisee ihmisiä julkisesti sitoutumaan elinikäiseen liittoon ja näin luomaan vakaan kodin lapsen terveelle kehitykselle. Koska avioliittoinstituutio perinteisessä muodossaan ylläpitää elinikäisen parisuhteen ihannetta, se luo uskottomuuden ja avioeron vastaista ilmapiiriä. Näiden tekijöiden välityksellä avioliittoinstituutio lähettää viestin, jolla on tärkeä merkitys koko yhteiskunnan hyvinvoinnille, kuten Maggie Gallagher asian ilmaisee: ”Avioliiton ideana on, että lapset tarvitsevat äidin ja isän, että yhteiskunta tarvitsee lapsia, ja että aikuisilla on velvollisuus muokata seksuaalinen käyttäytymisensä niin, että he tarjoavat lapsille vakaan kasvuympäristön” (Gallagher 2003: 23).
Avioliittolaki turvaa aikuisten moraalista eheyttä rohkaistessaan elinikäistä sitoutumista, jonka perustana on toisen kunnioittaminen itseisarvoisena olentona riippumatta tämän ominaisuuksista, jotka voivat olennaisesti muuttua onnettomuuksien, vastoinkäymisten ja sairauksien seurauksena. Avioliitto vaikuttaa myös ihmissuhteiden dynamiikkaan yleisemminkin yhteiskunnassa, koska se luo omalta osaltaan reunaehtoja kaikille ihmissuhteille.
Miten sitten sukupuolineutraali avioliittolaki vie pohjaa aikuisen moraaliselta eheydeltä ja lapsen mahdollisuudelta kasvaa isänsä ja äitinsä yhteisessä kodissa? Millä tavalla sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa yleensä kielteisesti ihmissuhteiden dynamiikkaan yhteiskunnassa? Uusi avioliittolaki antaa harhaanjohtavan käsityksen avioliiton luonnollisesta rakenteesta, mikä helposti johtaa ihmisiä moraalisesti ongelmallisiin ratkaisuihin, jotka uhkaavat heidän moraalista eheyttään.
Sukupuolineutraali avioliittokäsitys voidaan määritellä näin:
Avioliitto on kenen tahansa kahden ihmisen välinen rakastava ja toisistaan huolehtiva yhteys ja liitto.
Sukupuolineutraali avioliittokäsitys muuttaa avioliiton määritelmän niin, että liitosta mahdollisesti syntyvät lapset poistuvat avioliittokäsityksestä, koska se määrittelee avioliiton homo- ja heteroseksuaalisen parisuhteen yhteisten nimittäjien pohjalta. Samaa sukupuolta olevien parien ei voi olettaa liittoa solmiessaan sitoutuvan hoitamaan perheeseen syntyviä lapsia, koska lapsia ei synny luonnollista tietä, vaan niitä voi syntyä ainoastaan kolmannen osapuolen avulla. Näin sukupuolineutraali avioliitto pelkistyy puolisoiden väliseksi liitoksi ilman lapsia koskevia sitoumuksia. Koska samaa sukupuolta olevien parien kodeissa lapsi on erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään, sukupuolineutraali avioliittokäsitys lähettää viestin: lapsi ei tarvitse biologista isää tai äitiä, vaan kaksi rakastavaa sosiaalista vanhempaa voi korvata heidät, ilman että lapsi kärsii vahinkoa.
Tämä pelkistetty viesti siirtyy myös heteroseksuaalisiin avioliittoihin, koska ei voida ajatella, että yksi ja sama avioliittoinstituutio sitouttaisi pareja eri tavalla.
Tarkoituksena ei ole väittää, etteivätkö samaa sukupuolta olevat parit olisi yhtä lailla kiinnostuneita lapsistaan tai etteivätkö he voisi suhdetta solmiessaan tehdä myös lapsia koskevia sopimuksia. Tarkoituksena on vain kiinnittää huomiota siihen, että samaa sukupuolta olevat parit eivät pelkästään avioliiton solmimisella sitoudu pitämään huolta suhteen osapuolille mahdollisesti syntyvistä lapsista, koska homoseksuaalisesta suhteesta ei synny lapsia luonnollista tietä. Sikäli kuin myös heteroseksuaaliset parit omaksuvat tämän saman avioliittokäsityksen eivätkä sitoudu hoitamaan suhteesta syntyviä lapsia, lisääntyy abortoitujen tai heitteille jätettyjen lasten määrä, koska heteroseksuaalisissa suhteissa lapsi voi saada alkunsa ja syntyä, vaikka hänen syntymäänsä ei olisi suunniteltu.
