Lisääntyvä avioerotendenssi
Sukupuolineutraali avioliittolaki heikentää isän ja äidin sitoutumista lapseen, koska sen perusidea on vanhemmuuden sukupuolineutraalius: isää tai äitiä ei välttämättä tarvita, sukupuolten toisiaan täydentävyydellä ei ole merkitystä, nainen ja mies, äiti ja isä, eivät tarvitse toistensa tasapainottavaa vaikutusta lapsia kasvattaessaan, biologinen isä tai äiti voidaan suunnitelmallisesti ja lähtökohtaisesti korvata sosiaalisella vanhemmalla ilman, että lapsi kärsii vahinkoa.
Koska samaa sukupuolta olevien parien suhteen rakenne erottaa lapsen aina joko biologisesta isästään tai äidistään, uuden avioliittolain viestinä on, että yhteiskunnan tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus lisääntyy, kun lapsilta riistetään heidän oikeutensa isään ja äitiin. Kasvatuksen välityksellä uuden sukupolven uskomukseksi siirrettynä tämä viesti heikentää perhe-elämän perustaa, koska se irrottaa toisistaan seksuaalielämän ja vastuun lapsista. Näin se tekee isälle tai äidille helpommaksi hylätä biologisen lapsensa.
Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen määrittelee avioliiton uudelleen niin, ettei se enää luo perustaa äidin, isän ja lapsen kolmoissidokselle sitomalla puolisot elinikäiseen liittoon, vaan että olennaista avioliitossa on tietynlainen tunteenomainen suhde aikuisten välillä. Tämä viestii kasvavalle sukupolvelle, että tunteen kadotessa myös avioliiton perusta katoaa. Tämä on omiaan viemään pohjaa avioliiton pysyvyyden ja seksuaalisen uskollisuuden normeilta, mikä heikentää nuorten tietoisuutta moraalisen eheyden perusedellytyksistä ja heikentää lasten mahdollisuuksia kasvaa vakaassa ja pysyvässä perheyhteisössä yhdessä biologisten vanhempiensa kanssa.
Avioliiton pysyvyyden, puolisouskollisuuden ja perhekeskeisyyden heikentyessä myös puolisoiden psykologinen, sosiaalinen ja aineellinen hyvinvointi heikkenee, koska pysyvän avioliiton on osoitettu edistävän puolisoiden hyvinvointia. Vanhempien hyvinvoinnin heikentyessä heidän kykynsä kasvattaa lapsia heikkenee.
Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen vaikuttaa seksuaaliopetukseen koulussa ja asian viestimiseen joukkotiedotusvälineissä. Kun lapselle päiväkodista asti opetetaan, että kahden äidin tai kahden isän muodostama perhe on yhtä hyvä kuin isän ja äidin muodostama perhe, niin vartuttuaan aikuiseksi ja solmittuaan avioliiton tämän nuoren aikuisen käsitys isän tai äidin merkityksestä lapselle on heikentynyt. Aviollisten vaikeuksien ja paineiden kasaantuessa tällainen isä tai äiti voi perustella itselleen avioeroa sillä, että hän on korvattavissa: joku toinen voi ottaa hänen paikkansa eikä hänen merkityksensä lapselle ole elintärkeä.
Kun avioliittolaki viestii miehelle, että hänen panoksensa lapsen kasvattamiseen ei ole välttämätön, hänellä on vähemmän motivaatiota kantaa vastuuta perheestään vastoinkäymisten ja perhe-elämän paineiden kasvaessa. Lain ns. opetusvaikutuksen seurauksena voimme odottaa yhä useampien lasten jäävän vaille vakaan perhe-elämän suojaa. Tämä johtaa lapsensa hylkäävien isien ja äitien määrän nousuun erityisesti länsimaisessa kulutus- ja ylellisyyskulttuurissa, joka on suuntautunut nautinnon tavoitteluun ja henkilökohtaiseen onnen etsimiseen.
Sukupuolineutraali käsitys antaa epärealistisen ja utopistisen kuvan olettaessaan ihmisen selviävän vaikeasta kasvatustehtävästä ilman luonnollisten rakenteiden tukea, ilman vastakkaisen sukupuolen täydentävää ja korjaavaa panosta. Se on myös ristiriitainen sikäli, että sukupuolelle annetaan kyllä keskeinen merkitys aikuisten parisuhteissa, mutta sen ajatellaan olevan merkityksetön lapsen kannalta.
