Miljardiluokan liiketoiminta
Kohdunvuokrauksesta on tullut yksi maailman uusimmista miljardiluokan liiketoiminnoista. Antropologi Emily Martinin mukaan kyseessä on rikkaiden miesten harjoittama vallankäyttö köyhiä naisia kohtaan, jossa naisesta muokataan ”persoonaton äitikone, jota manipuloidaan tehokkaasti tuottamaan vauvoja arvostetusta spermasta” (Martin; sit. Pande 2014: 6). Oikeusoppinut Kelly Oliver (1989: 112) käyttää termiä ”vieraantunut työ” argumentoidessaan, että kohdunvuokraus on taloudellisten etunäkökohtien ja miesvaltaisen näkökulman sanelema ”vieraantunut konstruktio äitiydestä”.
Barbara Katz Rothman (2000: 6) argumentoi, että kun vauvoista ja lapsista tulee tuotteita, ”raskaana olevista naisista tulee kouluttamattomia työntekijöitä lapsia tuottavalla liukuhihnalla”. Lasten kohteleminen tuotteina tekee äideistä hyväksikäytettyä köyhälistöä (emt. 39). Jyotsna Agnihotri Gupta (2012: 27) nimittää kohdunvuokrausta ”äitiyden teollistamiseksi”. Hän kirjoittaa: ”Vaikka elinkauppaa ja naisia hyväksikäyttävää seksiturismia pidetään moraalisesti tuomittavina, vastenmielisinä ja rangaistavina, lisääntymiselimillä käytävästä kaupasta ja naisten hyväksikäytöstä sijaisäiteinä on tullut yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä käytäntöjä” (emt. 47).
Äidin ja lapsen välisen intiimin suhteen kaupallistaminen on loukkaavaa ja halventavaa sekä äitiä että lasta kohtaan. Carole Pateman (1988) kiinnittää huomiota siihen, että naisen kyky synnyttää lapsia on olennaisempi hänen identiteettinsä kannalta kuin hänen muut kykynsä ja siksi sitä tulisi kohdella eri tavalla.
Kun kohdunvuokraus kaupallistuu, yritykset alkavat kilpailla toistensa kanssa, ja ostajat etsivät tarjousta halvimmasta lapsesta. Tätä varten klinikat manipuloivat sijaisäitejä näkemään itsensä hyväntekijöinä, jotta he tyytyisivät alhaisiin korvauksiin ja näin tekisivät klinikan houkuttelevaksi ulkomaisille ostajille. Intiassa sijaisäidit pitävät usein Krishnaa erityissuojelijanaan, koska Mahabharatan mukaan Krishna siirrettiin sikiönä oman biologisen äitinsä kohdusta vieraan naisen kohtuun, joka lopulta myös synnytti Krishnan. Näin Krishnan synnyttäjä ei ollut hänen oma geneettinen äitinsä.
Intiassa sijaisäitejä manipuloidaan heille tutuilla hindulaisilla käsitteillä, jotta heidät saataisiin tekemään kohdunvuokraajien kannalta edullisia sopimuksia, mikä lisäisi klinikan suosiota ostajien parissa. Eräs välittäjä kertoo: ”Minun tehtäväni on varmistaa, että asiakkaita ei huijata, vaan että he saavat parhaan mahdollisen sopimuksen. Loppujen lopuksihan he sijoittavat paljon rahaa sijaisäiteihini. Tietenkin haluan parhaan mahdollisen sopimuksen myös sijaisäideille. Tiedän kuinka vaikea tämä asia on. Olen itse ollut samassa tilanteessa. Mutta opetan sijaisäideilleni yhden keskeisen asian: Älä pidä tätä liikeyrityksenä, vaan pidä sitä Jumalan lahjana sinulle. Älä ole ahne” (Pande 2014: 71-72).
Usein sijaisäitien kohtuun asetetaan useampia hedelmöitettyjä munasoluja; näin tilaajalle annettu lupaus lapsesta saadaan varmemmin pidettyä ja ylimääräiset lapset voidaan myydä vapailla markkinoilla. Journalisti Gianna Toboni tapasi Intiassa ollessaan ravintolassa kohdunvuokrausalan toimitsijan, joka toi hänelle vastasyntyneen lapsen myytäväksi ja oli valmis antamaan lapsen hänen mukaansa välittömästi sopivaa rahasummaa vastaan sanoen: ”Tehdään kauppa heti” (Sloan 2015).
New York Post (25.11.2015) antaa esimerkin siitä, miten kaupallinen sijaisäitiys muuttaa lapsen hyödykkeeksi, joka voidaan ostaa ja myydä ja tarvittaessa eliminoida ostajan mielihalujen mukaan. Erään kalifornialaisen sijaisäidin kohtuun istutettiin kolme alkiota, jotka kaikki alkoivat kehittyä normaalisti, joten äiti odotti kolmosia. Lapsen sijaisäidiltä tilannut biologinen isä vaati äitiä abortoimaan yhden lapsista ja uhkasi häntä suurilla taloudellisilla menetyksillä Yhdysvaltain sopimusoikeuteen vedoten, jos hän kieltäytyisi. Sijaisäiti vastusti aborttia vedoten siihen, että tohtorit istuttivat hänen kohtuunsa kolme tervettä alkiota tietoisina siitä, että on olemassa mahdollisuus, että ne kaikki kehittyisivät normaalisti. Hän halusi hakea ”ylimääräisen” lapsen huoltajuutta sen sijaan, että hän tappaisi lapsen abortoimalla sen. Häntä kuitenkin pelottivat häneltä vaaditut suuret taloudelliset korvaukset: biologinen isä katsoi hänen olevan vastuussa ”ylimääräisen” lapsen tulevista elatuskustannuksista.
Pelkästään Intiassa noin 350 klinikkaa tarjoaa lisääntymisteknologian palveluksia turisteille liiketoiminnassa, joka on arvoltaan noin puoli miljardia dollaria. Joillakin köyhillä maaseutualueilla vanhemmat, joilla on useita tyttäriä, myyvät vanhimmat tyttärensä välittäjille, jotka vievät heidät kaupunkeihin toimimaan kohdunvuokraajina ja ansaitsemaan rahaa nuorempien sisartensa myötäjäisiin. Jotkut miehet pakottavat vaimonsa kohdunvuokraukseen rahan takia. Feministi Julie Bindelin mukaan “vahva naisvihan juonne on nähtävissä tässä liiketoiminnassa, jossa naisia kohdellaan lähes kuin lisääntymiskoneina” (Bindel 2015).
Kohdunvuokraus on kylmää liiketoimintaa. Monet intialaiset sijaisäidit ovat lukutaidottomia eivätkä pysty ymmärtämään englanninkielistä kohdunvuokraussopimusta, jonka he tai heidän miehensä allekirjoittavat. Sen sisältöä yleensä esitellään heille hyvin puutteellisesti. Heillä on heikko käsitys niistä terveysriskeistä, joille he altistuvat kohdunvuokrausprosessissa. Kohdunvuokraussopimuksen tehneitä naisia vaaditaan usein viettämään raskausaikansa klinikoilla, jolloin heidän omat lapsensa jäävät vaille äidin hoivaa. Synnytykset toteutetaan usein keisarinleikkauksella, jonka jälkeen lapset toimitetaan välittömästi ostajilleen. Tri Ranjana Kumari Intian yhteiskuntatieteen keskuksesta toteaa, että useimmat kohdunvuokraukseen osallistuvat naiset ovat äärimmäisen köyhiä. Hän lisää: “Kaupallinen kohdunvuokraus on ihmisten hyväksikäyttöön perustuva järjestelmä. Se loukkaa köyhien naisten ihmisoikeuksia” (Sloan 2015).
Sijaisäidin tunteet sivuutetaan kokonaan prosessissa, jossa hän joutuu myymään kehoaan rahasta ja luovuttamaan lapsensa vieraille ihmisille voidakseen hankkia itselleen ja perheelleen elannon. Se, että hänen köyhyytensä pakottaa hänet synnyttämään lapsen luovutettavaksi vieraalle pariskunnalle, ei tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi äidin tunteita sitä lasta kohtaan, jota hän on kantanut kohdussaan ja jonka hän on synnyttänyt. Tuskallisen synnytyksen läpikäynyt sijaisäiti sanoi: ”Kukaan ei tiedä, että itken ja annan heille tämän vauvan raskaalla sydämellä” (Bindel 2015).
Raskauden luonnollinen tarkoitus on synnyttää tunnesuhde naisen ja lapsen välille. Kohdunvuokrauksessa tämä raskauden luonnollinen tarkoitus estetään maksamalla naiselle siitä, että hän tukahduttaa luonnolliset tunteensa. Filosofi Elisabeth Andersonin mukaan naisen ihmisarvoa loukataan käyttämällä hänen ruumistaan tehtaana ja maksamalla hänelle siitä, ettei hän muodosta äiti-lapsisuhdetta synnyttämäänsä lapseen. Edellyttäessään sijaisäidin ”tukahduttavan vanhemman rakkauden, jota hän mahdollisesti lasta kohtaan tuntee” ja pidättyvän luomasta tunnesidettä lapseensa, kohdunvuokraus vieraannuttaa naista hänen normaaleista tunteistaan (Anderson 1990: 79-81).
Kaikilta sijaiskohtuina käytetyiltä naisilta tämä äidin tunteiden tukahduttaminen ei kuitenkaan onnistu. Ison-Britannian korkein oikeus pakotti toukokuussa 2015 äidin luovuttamaan 15 kuukauden ikäisen tyttärensä miehelle, jonka spermalla hänet oli hedelmöitetty ja jonka kanssa hän oli tehnyt sijaisäitisopimuksen. Synnytettyään tyttären äiti oli muuttanut mieltään ja halusi pitää tyttärensä. Kahden viikon sisällä biologinen isä ja hänen mieskumppaninsa vetivät asian oikeuteen. Köyhän äidin mahdollisuudet käydä oikeutta rikasta miesparia vastaan olivat heikot ja 15 kuukautta myöhemmin oikeus päätti, että lapsi pitää luovuttaa miesparille. Äidillä on oikeus tavata lastaan vain viranomaisen läsnä ollessa. Lapsi ei saa asua eikä yöpyä äitinsä luona. Tämä merkitsee käytännössä loppua normaalille äiti-lapsi -suhteelle.
Lapsen tässä kehitysvaiheessa äidillä on erityismerkitys lapselle, koska vuoden ikäinen lapsi elää vielä symbioosisuhteessa äitinsä kanssa. Isä ei voi tältä osin korvata äitiä, koska äidin ja lapsen symbioosi on kehittynyt jo äidin kohdussa. Isällä ja äidillä ei ole samaa merkitystä vastasyntyneelle lapselle. Tässä tapauksessa tilannetta pahensi vielä se, että isä ja äiti olivat toisilleen käytännössä lähes tuntemattomia eikä tytär henkilökohtaisesti tuntenut isäänsä. Voimme vain kuvitella sitä kauhua, mitä yksivuotias lapsi kokee joutuessaan eroon äidistään ja itselleen tuntemattomien miesten kotiin. Tämä on kuitenkin looginen seuraus sukupuolineutraalin avioliittolain perusoletuksista: abstrakti tasa-arvo pitää sukupuolieroja merkityksettöminä. Seurauksena on lapsen kokema epäinhimillinen kohtelu.
Joukkotiedotusvälineiden olisi odottanut kiinnittävän kriittistä huomiota vääristyneeseen tasa-arvon käsitteeseen, jonka takia viaton lapsi joutui kärsimään. Joukkotiedotusvälineiden kiinnostus kohdistui kuitenkin toisarvoisiin asioihin. Daily Mail -lehti uutisoi asian otsikolla: “Tuomari ottaa lapsen pois ’homofobiselta’ äidiltä elämään homoseksuaalin isänsä ja tämän rakastajan kanssa”. Otsikko ilmentää lehden aikuiskeskeistä näkökulmaa, joka hallitsee sukupuolineutraalia avioliittoajattelua. Olennaista lehden näkökulmasta ei ole lapsen epäoikeudenmukainen kärsimys, vaan aikuisten seksuaalinen suuntautuminen ja siihen suhtautuminen.
Jon Holbrook (2015) kritisoi abstraktin tasa-arvoajattelun vääristämää näkökulmaa, joka on tuhonnut moraalisen suhteellisuudentajun ja johtanut huomion epäolennaiseen: ”Todellisena huolen aiheena tulisi olla se, että oikeus voi pakottaa äidin luovuttamaan lapsensa sijakohtusopimuksen tehneelle isälle. Lainsäätäjiemme moraalisessa kompassissa on jotakin vakavasti vialla. — Väärin sovellettu tasa-arvon ja sopimusoikeuksien käsite on tasoittanut moraalisen maiseman niin, että Lapsi M:n tapaus ei ole herättänyt moraalista raivoa eikä kovaäänisiä vaatimuksia lain muuttamiseksi siten, että se suojelisi sijaisäitien oikeuksia. Tämän tulisi olla todellinen huolen aihe. Ajatus, että äidillä voisi olla oikeuksia, on täysin tuomittava ajatus aikamme lainsäätäjille, jotka on tasa-arvopuheella kasvatettu vaistomaisesti hylkäämään kaikki eriävä kohtelu sukupuolen perusteella.” Ajatus, että äidin ja lapsen suhteessa voisi olla jotakin erityistä, ei sovi maallistuneeseen tasa-arvoajatteluun, jonka mukaan sukupuolia tulee aina kohdella samalla tavalla.
Sukupuolineutraalin avioliittoajattelun rohkaisemat lainmuutokset ovat siis rohkaisemassa lapsen kannalta ongelmallisia oikeudellisia käytäntöjä. Tämä johtuu osin siitä, että sukupuolineutraali avioliittokäsitys perustuu abstraktiin aikuisten väliseen tasa-arvon ideaan, joka ei tee oikeutta äidin ja isän sukupuolieroille ja heidän erilaiselle merkitykselleen lapselle lapsen eri kehitysvaiheissa. Koska sukupuolineutraali avioliittolaki perustuu ajatukselle, että kaksi isää voi korvata äidin ja kaksi äitiä voi korvata isän, sen oletuksena on, että isällä ja äidillä ei ole mitään erityistä merkitystä lapselleen. Tämä todellisuuden kanssa ristiriidassa oleva väärä oletus voi johtaa lapsen kannalta julmiin seuraamuksiin.
Tätä moraalisen ilmapiirin muutosta voidaan kuvata vertaamalla edellä mainittua Englannin korkeimman oikeuden päätöstä Ison-Britannian vetoomustuomioistuimen päätökseen vuonna 1992, jonka mukaan vauvan “hyvinvointi vaatii sitä, että hän toistaiseksi on äitinsä luona”. Oikeuden mukaan ”on olemassa kumoamaton oletus, että vauvan edun mukaista on olla äitinsä luona”. Tämä sama moraalinen näkökulma ilmaistiin myös kiistanalaisessa sijaiskohtutapauksessa vuodelta 1987, jolloin Ison-Britannian korkein oikeus hylkäsi sijaiskohtusopimuksen tehneen isän ja tämän vaimon hakemuksen kaksosten asumisesta heidän luonaan. Korkein oikeus antoi huomattavan merkityksen sille, että kaksoset ”joutuvat epäedulliseen asemaan, jos heidät erotetaan äidistään, jonka kanssa heillä on läheinen side”. Tuon ajan moraalinen asenne ilmaistiin komitean lausunnossa vuodelta 1984, jossa todettiin: ”On luultavaa, että oikeus määräisi sijaisäidin luovuttamaan lapsen sopimuspariskunnalle ainoastaan hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa.”
Sveitsin korkein oikeus on tässä suhteessa vielä säilyttänyt moraalisen todellisuudentajunsa. Elokuussa 2015 Sveitsin korkein oikeus totesi kohdunvuokrausta koskevassa päätöksessään, että ”lasta tulee suojata siltä, että hänet alennetaan hyödykkeeksi, joka voidaan tilata kolmannelta osapuolelta”. Oikeuden mukaan myös sijaisäitiä täytyy suojella hänen ruumiinsa kaupallistamiselta. ”Sveitsin lain mukaan raskaana oleva nainen ei voi aktiivisesti luopua oikeudestaan lapseen ennen sen syntymää”, oikeus totesi.
Myös Euroopan parlamentti tuomitsi kaupallisen sijaisäitiyden joulukuussa 2015, koska ”se murentaa naisen ihmisarvoa, kun hänen ruumistaan ja sen lisääntymiskykyä käytetään hyödykkeenä”. Päätöksen mukaan kaupallinen sijaisäitiys merkitsee usein köyhien, haavoittuvien naisten hyväksikäyttöä taloudellisen voiton saavuttamiseksi.
