Koronan torjunnassa on käytetty sulkutoimia, jotka ovat rajoittaneet perusoikeuksia, tuottaneet inhimillistä kärsimystä ja aiheuttaneet moninkertaisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Ihmisissä herätetään pelkoa ja syyllisyyttä, jotta heidät saataisiin hyväksymään haitalliset rajoitukset ja sulkutoimet, epäterveellinen maskien käyttö ja lasten rokottaminen koronarokotteilla, joiden pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta. Näin koulutetaan tottelevaisia kansalaisia, jotka alkavat yhä enemmän muistuttaa totalitaaristen järjestelmien kansalaisia. Käynnissä on maailmanlaaja ”orjuuden peruskurssi”, jossa kansalaisiin kohdistetaan alitajuisesti vaikuttavaa psykologista ja sosiaalista manipulaatiota.
Hallitusten ja medioiden käyttämät mielenhallinnan menetelmät toimivat ihmisten herkkäuskoisuuden ja passiivisuuden varassa: mitä vähemmän on itsenäistä ajattelua, sitä enemmän on mukautumista vallitsevaan mielipiteeseen. Media ja viranomaiset käyttävät tätä hyväkseen lietsoessaan pelkoa ja leimatessaan syntipukeiksi niitä, jotka eivät noudata sääntöjä.
Alussa vastuuttomiksi ja tyhmiksi leimattiin maskittomat, karanteenin rikkojat, kotibileisiin kokoontuvat nuoret ja kokouksia pitävät uskovaiset; he olivat vastuussa tartuntalukujen kasvattamisesta ja “mummon tappamisesta”. Nyt on käynnissä mediakampanja, jossa rokottamattomia tuomitaan ”vastuuttomiksi, moraalittomiksi, tai tyhmiksi”. Heitä syytetään hallituksen sulkutoimien tuottamista haitoista ja tartuntaketjuista. Syyllistämiseen osallistuvat poliitikot, terveysviranomaiset, media ja kirkon populistit.
Pelkopropaganda sulkutoimien tukena
Kirjassaan Koronan kääntöpuoli Mark Mallon ja Venla Saalo kertovat yksityiskohtaisesti siitä, miten hallitus pyrki Saksassa suunnitelmallisesti motivoimaan kansalaisia sulkutoimien hyväksymiseen luomalla väestöön pelkoa. Keväällä 2020 Saksan sisäministeriö tilasi asiantuntijaryhmältä strategiapaperin koronapandemian hallitsemista varten. Strategiapaperi sai nimekseen Wie wir COVID-19 unter Kontrolle bekommen (Miten saamme Covid-19-taudin taudin hallintaan). Se vuosi julkisuuteen huhtikuussa 2020. Strategiapaperi pyrkii luomaan vaikutelmaa, että koronapandemian tuottama uhka on äärimmäisen suuri, ja että uhkan torjumiseksi kansalaisten on suostuttava tiukkoihin rajoituksiin.
Strategiapaperi suosittelee, että sulkujen toteuttamiseksi yhteiskuntaan on luotava pelon ilmapiiri ja kansassa aikaan saatava ”shokkireaktio”. Ihmisten huomio on siirrettävä pois Covid-19-taudin pienestä tapauskuolleisuudesta ja siitä, että kuolleet ovat pääosin vanhempien ja pitkäaikaissairaiden joukosta.
Useista uhkaavista kehityskuluista on korostettava pahinta mahdollista: koko yhteiskunta- ja talousjärjestelmän romahtamista, ”jonka yhteiskunnallisia ja poliittisia seurauksia olisi vaikea edes kuvitella”. Koronapandemian uhka on kuvattava yhtä suureksi kuin vuoden 1919 espanjantauti ja vuoden 1929 suureen lamaan verrattava talousromahdus yhteensä. (Mallon & Saalo 165)
Pahin mahdollinen kehityskulku on strategiapaperin mukaan estettävissä tiukoilla sulkutoimilla, mutta tätä väitettä ei perustella tieteellisesti.
Strategiapaperi antaa ehdotuksia viestinnästä, jonka avulla ihmiset saadaan pelon valtaan. Ihmisille on kerrottava koronakuolemien kauheudesta (Suom. Mallon & Saalo 165):
Monet vakavasti sairaat viedään omaisiltaan sairaaloihin, mutta he jäävät vaille hoitoa ja kuolevat ilmaa haukkoen kotonaan. Tukehtuminen, tai se, ettei saa riittävästi ilmaa, on kaikkien ihmisten alkukantaisin pelko. Samoin tilanne, jossa ei voi tehdä mitään kituvan läheisen auttamiseksi.
Dokumentin mukaan on myös torjuttava yleinen käsitys, että lapset eivät kärsi taudista, ja tuotava esille, että lapsi voi helposti saada tartunnan naapurin lapsilta.
Kun he sitten tartuttavat vanhempansa, ja toinen näistä kituu kuoliaaksi kotona, ja kun lapsi kokee olevansa tähän syyllinen, koska ei ole esimerkiksi pessyt käsiään leikin jälkeen, se on pelottavinta, mitä lapsi voi kokea.
Strategiapaperi ei ilmaise huolta näiden uhkakuvien lapsille aiheuttamasta psykologisesta haitasta.
Tiede politiikan ohjauksessa
Kun oppositio esitti huolensa strategiapaperista sen vuodettua julkisuuteen, hallitus vastasi, että kyseessä on vain yksi suositus monista eikä sillä ole erityistä merkitystä hallituksen politiikan kannalta.
Helmikuussa 2021 vuoti kuitenkin julkisuuteen sähköpostikirjeenvaihto sisäministeriön ja strategiapaperia kirjoittaneiden tieteilijöiden välillä. Sähköpostikirjeenvaihdosta selviää, että sisäministeriö pyysi tieteilijöitä esittämään pandemiatilanteen niin uhkaavana, että ihmiset saadaan suostumaan sulkuihin.
Kun alun perin tutkijat päättelivät Covid-19-taudin kuolleisuuden olevan 0,56 % sairastuneista, tämän luvun ajateltiin kuulostavan liian matalalta, joten pelon herättämiseksi luku päätettiin kaksinkertaistaa ja kuolleisuudeksi arvioida 1,2 %.
Alitajuisen vaikuttamisen politiikka
Vastaavanlaista pelon politiikkaa on harjoitettu yleisesti länsimaissa. Laura Dodsworth (2021) analysoi käyttäytymistieteellisiä menetelmiä, joita Britannian hallitus käytti muokatessaan kansalaisten ajatuksia, tunteita ja toimintaa ja ehdollistaessaan väestöä pelon avulla hyväksymään sulkutoimet.
Britannian hallitus on koonnut laajan toisiinsa kytkeytyvän viestintäkoneiston tuottaakseen väestössä pelkoa ja kontrolloidakseen kansalaisten käyttäytymistä. Ihmisten ei luoteta tekevän oikeita valintoja, jos heille annetaan mahdollisuus tehdä itsenäisiä tietoon perustuvia päätöksiä. Niinpä hallitus käyttää alitajuiseen vaikuttamiseen perustuvaa viestinnän muotoa, jonka taustalla on niin sanottu tuuppausteoria (tai tönäisyteoria) (nudge theory). Tuuppausteorian mukaisesti ihmisiä ohjaillaan ”tuuppailemalla” heitä alitajuntaan vaikuttavilla tunneviesteillä, kuten Dodsworth sanoo:
Tuuppaus (nudge) on sitä, että hallituksen fiksut ihmiset varmistavat, että ei-niin-fiksut ihmiset tekevät, mitä hallitus haluaa.
Jo vuonna 2010 perustettiin Britanniassa pääministeri David Cameronin johdolla Behavioural Insights Team (BIT), joka tunnetaan epävirallisesti nimellä Nudge Unit (tuuppausyksikkö). Tuuppausyksiköitä toimii myös kansainvälisesti, kuten Maailmanpankissa, YK:ssa ja Euroopan komissiossa.
Valtava koneisto koottiin julkisuuden ulottumattomissa ilman minkäänlaista pohdintaa eettisistä näkökohdista ja seurauksista, koska valtaapitävät pitivät tavoitteitaan hyvinä ja katsovat hyvän tarkoituksen pyhittävän keinot. Ihmisiä ohjataan heidän tietämättään ja heiltä salataan yksityiskohdat siitä, miten ja miksi heitä manipuloidaan. Kun ihmiset eivät tiedosta vaikutuskeinoja, he eivät voi vetää valtaapitäviä vastuuseen.
Ihmiskunnan massaa kohdellaan ikään kuin he olisivat sokkelossa olevia rottia, joita työnnetään yhtä väylää pitkin ja kielletään menemästä toista. Poliitikot haluavat kontrolloida rottia: he eivät hyväksy sitä, että rotat voisivat kontrolloida heitä.
Nämä käyttäytymistieteellinen vaikutuskeinot selittävät sen, miten enemmistön tuki sulkutoimenpiteille Covid-19-taudin tukahduttamiseksi saatiin niin nopeasti. Psykologian, teknologian, median ja tutkimuksen yhdistettyä voimaa käytetään ihmisten valintojen ohjaamiseen ihmisten tietämättä ja ilman heidän suostumustaan.
Samanaikaisesti tukahdutetaan kaikki sellainen tieto, joka saattaisi estää ihmisiä sisäistämästä virallista koronakertomusta. Poliittiset johtajat eivät halua altistaa näkemyksiään kansalaisten kritiikille. Heidän mielestään tavalliset ihmiset ovat erehtyväisiä, he eivät ole.
Vaikuttamisen tekniikoita
Dodsworth kuvailee hallituksen käyttämiä tekniikoita, kuten “siemenen kylväminen” ja “jalka oven väliin”, jotka on lainattu psykologian tai markkinoinnin perusperiaatteista. Siemenen kylväminen tarkoittaa ajatuksen istuttamista siemenen tavoin, jotta kansalaiset valmistetaan seuraavaa pandemiarajoitusta varten. Esimerkiksi maskit esiteltiin alun perin yleisölle epätarkoituksenmukaisina, mutta tuomalla ne keskusteluun ja esittämällä ne aluksi hyödyttöminä, kylvettiin ajatus maskien käytöstä. Kun maskit otettiin uudelleen käyttöön tärkeänä välineenä viruksen torjunnassa, ehdotus ei ollut enää uusi.
“Jalka oven väliin” -tekniikan periaatteena on, että kun ensimmäiseen pyyntöön on suostuttu, seuraavasta ja suuremmasta pyynnöstä on vaikeampi kieltäytyä. Enemmistö hyväksyi “kahden viikon yhteiskuntasulun tartuntakäyrän tasoittamiseksi”. Sillä oli selkeä aikataulu, ja se vaikutti toteutuskelpoiselta. Pian sitä seurasivat kuitenkin uudet vaatimukset, loputtomat kuukaudet, jolloin yrityksiä ja kouluja suljettiin, liikkumista rajoitettiin, kirkot lukittiin ja eristettiin.
Dodsworthin mielestä kyse ei ollut vain Covid-19-taudin käsittelystä. Hänen mielestään hallitukset (tai niitä neuvovat tahot) pahentavat koronatautiin liittyvää pelkoa ja näin rakentavat kansalaisissa valmiutta mukautua tuleviin uhrauksiin.
Pelon herättäminen
Yleisen mielipiteen hallinnasta on tullut tärkeämpää kuin asioiden hyvästä hoidosta. Väestöön tuotetaan suunnitelmallisesti pelkoa, jonka avulla ihmisiä hallitaan ja heidän käyttäytymistään ohjataan. Hallitusta ei ohjaa niinkään pyrkimys tehdä sitä, mikä on parasta yhteiskunnalle; tärkeämpää on toimia sen mukaan, mikä on parasta virallisen koronakertomuksen ylläpitämiseksi. Poliitikkojen menestys ei riipu hyvästä politiikasta vaan median välittämistä myönteisistä mielikuvista. Menestyvät poliitikot eivät näe tehtäväkseen niinkään tehdä sitä, mikä on oikein, vaan enemminkin sitä, mikä näyttää parhaimmalta mediassa.
Koronapandemian myötä annettiin lisää vaikutusvaltaa ja rahaa hallituksen käyttämille neuvoa-antaville asiantuntijaryhmille. Asiantuntijat neuvovat ministereitä ja virkamiehiä hyödyntämään käyttäytymistieteellistä tietoa, jotta ihmiset saadaan noudattamaan lääketieteen ja epidemiologian asiantuntijoiden suosittelemia toimenpiteitä. Koska neuvoa antavissa ryhmissä on paljon käyttäytymistieteilijöitä, heillä on pandemian hoidossa jopa enemmän painoarvoa kuin virologeilla ja lääketieteen asiantuntijoilla.
Kun “pelkokampanja” alkoi maaliskuussa 2020, Britannian hallitusta neuvoneet käyttäytymistieteilijät suosittelivat asiakirjassaan, että väestö pitäisi saada tuntemaan pelkoa. Ihmisille ei saa antaa tietoa, joka hälventää heidän pelkojaan, koska pelkoa tarvitaan rajoitusten noudattamisen maksimoimiseksi. Käyttäytymistieteellinen pandemiaa käsittelevä asiantuntijaryhmä (SPI-B) totesi raportissaan Options for increasing adherence to social distancing measures seuraavaa:
Huomattava osa ihmisistä ei edelleenkään tunne itseään riittävän uhatuksi; saattaa olla, että heitä rauhoittaa alhainen kuolleisuus omassa väestöryhmässään, vaikka huolenaiheet saattavatkin olla nousussa.
Tämän vuoksi ryhmä suosittelee:
Henkilökohtaisen uhan koettua tasoa on lisättävä niiden keskuudessa, jotka ovat itsetyytyväisiä, käyttämällä voimakkaita tunneviestejä.
Pohjimmiltaan hallitusta neuvottiin pelottelemaan brittiyleisöä, jotta se kannustaisi noudattamaan sulkutoimenpiteitä.
Dodsworthin mukaan on sekä epäeettistä että epätarkoituksenmukaista, että ihmisissä on tarkoituksellisesti herätetty pelkoa joukkopaniikin ja -hysterian aikaansaamiseksi. Tutkijaryhmät ovat suositelleet yleisön huijaamista, koska he uskovat siten edistävänsä jotakin “suurempaa hyvää”. Valtaapitävät murentavat demokratiaa, kun ideologia sokaisee heidät ihmisten luonnollisilta oikeuksilta. He uskovat niin varmasti olevansa oikeassa, että he ovat valmiita käyttämään tietojaan ja taitojaan huijatakseen auktoriteettiuskoisia ihmisiä.
Mediasensuuri
Dodsworth kritisoi Britannian viestintäpalvelujen sääntelyviranomaisen Ofcomin pyrkimystä pakottaa medioita mukautumaan viralliseen koronakertomukseen. Hän viittaa 23. maaliskuuta 2020 yleisradioyhtiöille annettuihin ohjeisiin, että kaikki koronaepidemiaa käsittelevät raportit, jotka “saattavat olla haitallisia”, ovat lakisääteisten seuraamusten alaisia. Nämä harmittomilta kuulostavat sanat pakottavat käytännössä viestimet sensuroimaan kaiken sellaisen tiedon, mikä kyseenalaistaa virallisen koronakertomuksen.
Tätä seurasi 27. maaliskuuta 2020 Ofcomin lisäohjeistus, jossa kielletään esimerkiksi “lääketieteellisten tai muiden neuvojen viestiminen, jotka –– lannistavat yleisöä noudattamasta virallisia sääntöjä ja ohjeita”. Ofcom kertoo viestimille, että ne eivät voi sallia tietoon perustuvaa, asiantuntevaa mielipidettä, olipa se kuinka tarkka tai tärkeä tahansa, jos se on ristiriidassa virallisten ohjeiden kanssa.
Dodsworthin mukaan “sääntelyviranomaisen, jonka tehtävänä on suojella sananvapautta — kuten Ofcomin tapauksessa — olisi rajoitettava tätä vapautta vain tarkoin perusteluin”. Tässä Ofcom on selvästi epäonnistunut.
Vaikka BBC on teoriassa puolueeton, se on käytännössä ollut yksipuolinen sulkutoimenpiteiden kannattaja.
On olemassa sana, jolla tarkoitetaan vain puolueellisen ja poliittisen asian edistämiseen käytetyn tiedon jakamista: propaganda.
Niinpä BBC ei koronaepidemian osalta enää raportoi uutisia vaan propagandaa:
Olisiko BBC voinut tehdä enemmän säilyttääkseen rehellisyytensä? Kun sille määrättiin raportointirajoituksia Persianlahden sodan aikana, se aloitti raporttinsa muistuttamalla, että rajoitukset olivat voimassa. Se olisi voinut tehdä samoin tässä tapauksessa ja varoittaa katsojia pandemiaraportoinnin valvonnasta. Se päätti olla tekemättä niin, ja siksi yleisö ei tiedä, että mikään olisi muuttunut.
Propagandatutkimusjärjestön (Organisation for Propaganda Studies) toisen johtajan Piers Robinsonin haastattelu päättyy varoitukseen:
Ei ole mahdotonta, että olemme menossa kohti absoluuttista painajaista, jossa sananvapautta ja keskustelua rajoitetaan merkittävästi.
Lähteet
Allen, Douglas W. (2021) “Covid-19 Lockdown Cost Benefits: A Critical Assessment of the Literature.” International Journal of the Economics of Business, DOI: 10.1080/13571516.2021.1976051 Full article: Covid-19 Lockdown Cost/Benefits: A Critical Assessment of the Literature (tandfonline.com)
Dodsworth, Laura (2021) A State of Fear: How the UK Government Weaponised Fear during the Covid-19 Pandemic. Pinter & Martin.
Farrow, Anna (2021) ‘State of Fear’: are we being manipulated by behavioural scientists? » MercatorNet
Farrow, Douglas (2021) Douglas Farrow: Pelon uskonnon seuraajina • Tapio Puolimatka
Hyytinen, Tuomo (2021) Miten koronan torjuntaa pitäisi mitata? Professorin laskelman mukaan pelastetut elinvuodet ovat maksaneet kymmeniä kertoja kohtuuhintaa enemmän | Yle Uutiset
Kostoff RN, Calina D, Kanduc D, et al. Why are we vaccinating children against COVID-19? [published correction appears in Toxicol Rep. 2021 Oct 7;:]. Toxicol Rep. 2021;8:1665-1684. doi:10.1016/j.toxrep.2021.08.010 Why are we vaccinating children against COVID-19? (nih.gov)
Mallon, Mark & Saalo, Venla (2021) ”Kriittinen journalismi ja poliittinen pelko”, teoksessa Mark Mallon & Venla Saalo (toim.) Koronan kääntöpuoli, ss. 133-215. Särötär.
Miller, Alan (2021) North and South Dakota COVID strategy comparison (msn.com)
BMI – Homepage – Wie wir COVID-19 unter Kontrolle bekommen (bund.de)
