- Vertailukohtana avioerolain muutos
- Bolševikkien yhteiskuntakokeilu
- Riskinotto lasten kustannuksella
- Pahanlaatuinen kehäpäättely
- Lasten asian pettäminen
- Riittääkö rakkaus?
Sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 2014 ilman lapsivaikutusten arviointia siitä huolimatta, että lakivaliokunta tällaista arviota vaati ja YK:n lapsen oikeuksien sopimus tällaista arviointia edellyttää. Tämän päätöksen myötä Suomen lapsista on tulossa sukupuolineutraalin avioliittokokeen koehenkilöitä, jotka altistetaan lasten elämän mullistavalle yhteiskuntakokeelle välittämättä sen seurauksista heidän hyvinvoinnilleen.
Yhteiskuntatieteen tutkimustulokset antavat aihetta uskoa, että lasten pahoinvointi tulee lain seurauksena lisääntymään.Yksi yhteiskuntatieteen kaikkein vahvimmin todistetuista tosiasioista on, että lapsen paras koti on biologisen äitinsä ja isänsä eheässä avioliitossa. Biologisen isänsä ja äitinsä kodissa kasvaneilla nuorilla aikuisilla on vähiten ongelmia ainakin seuraavilla ulottuvuuksilla:
- terveys, kuolleisuus ja itsemurhariski
- tunne-elämän terveys (ahdistuneisuus, masennus)
- huumeiden ja alkoholin käyttö
- rikollisuus ja pidätykset
- köyhyys
- koulutus ja työelämään osallistuminen
- seksuaalisen identiteetin kehitys, teiniraskaudet, avioliiton ulkopuoliset raskaudet, altistuminen seksuaaliselle hyväksikäytölle
- avioerojen määrä
(Marks2012: 735-736; Lee & George 2014: 63).
Miksi Suomen päättäjät olivat valmiit kovalla kiireellä purkamaan vuosituhantisen instituution, jonka tarkoituksena on sitoa äiti ja isä toisiinsa ja lapsiinsa? Miksi eliitti oli valmis purkamaan perustavanlaatuisen lapsen turvaksi rakennetun instituution ja muuttamaan sen aikuisten seksuaalisia mieltymyksiä palvelevaksi ja tiettyä elämäntapaa suosittelevaksi instituutioksi?
Filosofi Roger Scrutonin (2006) mukaan aikamme ihmisille on valitettavan usein tyypillistä valmius ottaa riskejä, joiden hinnan toiset joutuvat maksamaan. Usko jatkuvaan edistykseen saa ihmiset tekemään hätiköiden kauaskantoisia ratkaisuja menneiden sukupolvien kokemuksista välittämättä. Ihmiset ovat erityisesti valmiita ottamaan riskejä asioissa, joiden kohdalla he itse ovat turvassa ja joiden osalta riskit kohdistuvat muihin kuin heihin itseensä.
Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen ilman perusteellista lapsivaikutusten arviointia merkitsi riskinottoa lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Yleisessä keskustelussa asiaa tarkasteltiin lähinnä mikrotasolla, kertomalla tunteisiin vaikuttavia kertomuksia joidenkin yksittäisten aikuisten toiveista ja mieltymyksistä ja vetoamalla iskulauseisiin tasa-arvosta. Yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä asiaa kuitenkin pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti, makrotasolla, pohtien päätöksen laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tällaista lasta keskeisesti koskettavaa asiaa ei tulisi tarkastella yksipuolisesti aikuisten näkökulmasta. Lasta koskettavissa kysymyksissä pitäisi ennen kaikkea ottaa huomioon lasten etu.
Miten sitten uusi avioliittolaki vaikuttaa lapsen asemaan? Määrittelemällä avioliitoksi samaa sukupuolta olevien parisuhteen, jonka rakenne aina erottaa lapsen joko biologisesta isästään tai äidistään, uusi avioliittolaki lähettää perheen yhtenäisyyttä hajottavan viestin, jonka mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää tai äitiä. Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan sukupuolten toisiaan täydentävyydellä ei ole merkitystä, vaan mies ja nainen – isä ja äiti – ovat korvattavissa. Riskinä on, että kun yhä useammat ihmiset omaksuvat nämä epätodet käsitykset, heidän sitoutumisensa lastensa kasvattamiseen heikkenee ja perheitä hajoaa. Perhe-elämän yhtenäisyyden ja vakauden heiketessä lasten pahoinvointi lisääntyy.
