Pääministeri Sanna Marinin hallituksen tarkoituksena on säätää ”itsemääräämisoikeutta kunnioittava laki sukupuolen vahvistamisesta”:

Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä poistetaan ja lääketieteelliset hoidot eriytetään juridisen sukupuolen korjauksesta. Sukupuolen voi hakemuksesta korjata täysi-ikäinen henkilö, joka esittää perustellun selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa korjattavaan sukupuoleen. Sukupuolen korjaamiseen tulee harkinta-aika. (Translaki – Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi)

Julkisessa keskustelussa on vain vähän kiinnitetty huomiota siihen, että uusi translakiesitys muuttaisi radikaalisti koko lainsäädännön ja yhteiskuntajärjestyksen perustana olevan sukupuolikäsityksen. Tarkoituksena on korvata biologisiin tosiasioihin perustuva sukupuolikäsitys subjektiiviseen kokemukseen ja tunteeseen perustuvalla sukupuolikäsityksellä.

Biologisia naisia syrjitään yhdenvertaisuuden nimissä

Marinin hallituksen translakiesityksen sisältämän sukupuolikäsityksen mukaan ihmisen sukupuoli ei määräydy biologisten tosiasioiden perusteella vaan sen mukaan, mitä ihminen kokee ja tuntee, tai minkälaisen kertomuksen hän kertoo sukupuoli-identiteetistään.

Vaikka tätä näkemystä puolustetaan itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden nimissä, se itse asiassa loukkaa sekä yhdenvertaisuutta että itsemääräämisoikeutta. Periaate, jonka mukaan ihmisiä on kohdeltava kaikissa tilanteissa sen sukupuolen edustajina, johon he kertovat kuuluvansa, ei ole ihmisoikeus vaan syrjivä periaate, jonka seurauksena ”kaikki muut menettävät oikeutensa yhdelle sukupuolelle omistettuihin tiloihin, palveluihin ja toimintoihin”, kuten feministi Helen Joyce huomauttaa (Joyce 224).

Sukupuolen moninaisuuden pohjalta organisoitu yhteiskunta syrjii biologisia naisia ja riistää heiltä oikeuden keholliseen yksityisyyteen. Biologisen sukupuolen korvaaminen subjektiivisiin tunteisiin perustuvalla sukupuoli-identiteetillä poistaa biologisen sukupuolen kategorian ja poistaa tytöt ja naiset pojista ja miehistä erillisenä kategoriana. Näin ohitetaan tyttöjen ja naisten oikeudet tiloihin ja erityisjärjestelyihin heidän yksityisyytensä suojelemiseksi (Holloway 2020). Nämä toimenpiteet vahingoittavat suhteettomasti naisia, ja ovat siksi lainvastaista syrjintää.

Sukupuolikäsityksen muuttuessa naisille tarkoitettuihin tiloihin pääsee jokainen biologinen mies, joka määrittelee itsensä naiseksi. Tämä vaarantaa naisten turvallisuuden, koska miehet ovat sata kertaa todennäköisemmin seksuaalirikoksen tekijöitä kuin naiset ja heidän uhreinaan ovat useimmiten naiset (Joyce 2022: 156).

Muiden maiden kokemukset osoittavat, että virallisen sukupuolikäsityksen muuttaminen subjektiiviseen kokemukseen perustuvaksi heikentää naisten turvallisuutta. Kaikki ”perustellut selvitykset” sukupuolikokemuksesta eivät ole vilpittömiä. Vai miten tulkitsisit sen, että Englannin vankiloissa vuoden 2017 lopulla tiedossa olleista 125 transsukupuolisesta vangista kuusikymmentä oli seksuaalirikoksiin syyllistyneitä transnaisia (naisiksi identifioituvia biologisia miehiä)? Tämä on prosentuaalisesti paljon suurempi osuus kuin miesvankien keskuudessa yleensä, joista seksuaalirikollisia oli yhdeksäntoista prosenttia. (Joyce 2022: 156-157)

Kun juridinen sukupuoli määräytyy henkilön oman kertomuksen pohjalta, naisille tulee vaikeaksi tai mahdottomaksi puolustautua sellaisia järjestelyjä vastaan, joissa biologiset miehet saavat pääsyn naisille tarkoitettuihin tiloihin pelkästään kertomalla todentamattoman kertomuksen omasta sukupuoli-identiteetistään. Ongelma on erityisen akuutti lasten ja nuorten kannalta.

Brittiläinen feministi ja The Economist -lehden toimittaja Helen Joyce (2022: 127-129) on huolissaan siitä, että kun virallinen sukupuoli määräytyy subjektiivisen kokemuksen tai kertomuksen perusteella, luodaan institutionaalisia heikkouksia, joita lapsia ja nuoria seksuaalisesti kaltoin kohtelevat henkilöt käyttävät hyväkseen. Kun syrjinnäksi määritellään se, että tyttö kokee ahdistavaksi jakaa pukuhuone- ja suihkutiloja naiseksi identifioituvan biologisen miehen kanssa, vanhempien on vaikeampi suojella lapsiaan. Uuden sukupuoliopin vaikutuksesta lapset eivät koe itseään vapaaksi ilmaisemaan ahdistustaan tytöille ja naisille tarkoitettujen tilojen jakamisesta biologisten miesten kanssa ja vanhemmat jäävät vaille tarvitsemaansa tietoa.

Yhteisöllinen uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta

Uuteen translakiesitykseen sisältyvä periaate juridisen sukupuolen määräytymisestä henkilön oman kokemuksen ja kertomuksen perusteella olettaa, että jos henkilö vilpittömästi tuntee kuuluvansa toiseen sukupuoleen, niin tämä tunne automaattisesti on samalla tietoa. ”Vilpitön tunne” ja ”tieto” rinnastetaan toistensa kanssa. Jokin on totta, koska tunnen sen voimakkaasti ja ilmaisen sen vilpittömästi. Tämä postmoderni ajattelutapa olettaa periaatteen: ”Tunnen voimakkaasti ja vilpittömästi kuuluvani toiseen sukupuoleen, siksi olen toisen sukupuolen jäsen ja kaikkien on kohdeltava minua sellaisena.”

Biologinen sukupuoli ei muutu, vaikka henkilö uuden translain myötä saisi virallisen sukupuolensa muutetuksi subjektiiviseen kokemukseensa perustuvan kirjallisen selvityksen pohjalta. Tällöin virallinen sukupuoli on ristiriidassa henkilön todellisen sukupuolen kanssa ja yhteiskunnan jäsenet pakotetaan toimimaan vastoin havaintotietoaan. Kaikkien odotetaan eläytyvän ja uppoutuvan kuvitelmaan tai kertomukseen, että sukupuolta voi todella muuttaa, mikä synnyttää suuria ongelmia instituutioiden sisällä. Professori Kathleen Stock toteaa:

Suuria ongelmia syntyy, kun instituutiot tekevät pakolliseksi yhteiskunnalliseksi säännöksi sen, että kaikkien on uppouduttava kuvitelmiin, joiden mukaan tietyt ihmiset ovat muuttaneet sukupuoltaan tai ovat muunsukupuolisia. (Stock 2022:197)

Ihmiset eivät todellisuudessa pysty muuttamaan sukupuoltaan, koska biologinen sukupuoli on yksi ihmisen kaikkein muuttumattomimmista ominaisuuksista. Ihminen pystyy korkeintaan tekemään ulkoiseen ilmiasuunsa joitakin kosmeettisia muutoksia, jotka voivat saada hänet joiltakin osin muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Nykyisessä muodossaan translakiesitys ei tosin vaadi mitään muuta kuin “perustellun selvityksen” omasta sukupuolikokemuksesta. Translakiesitys loisi kuitenkin toteutuessaan juridisen fiktion, jonka mukaan jotkut ihmiset ovat muuttaneet sukupuoltaan ja että heitä on kohdeltava vastakkaisen sukupuolen edustajina. Oikeusjärjestys alkaisi toimia fiktion, tosiasioiden vastaisen kuvitelman, ei tosiasioiden pohjalta. Ja kaikki ihmiset pakotettaisiin mukautumaan ja uppoutumaan tähän todellisuuden vastaiseen kuvitelmaan.

Ihmisiä ja yrityksiä rohkaistaan erilaisten palkintojen kuten julkisen hyväksynnän ja myönteisen mainonnan avulla eläytymään kuvitelmaan, että jotkut ovat todella vaihtaneet sukupuoltaan. Ihmiset osallistuvat ikään kuin kaikille yhteiseen näytelmään, vaikka he samalla tietävät, ettei sukupuolen vaihtaminen ole mahdollista. Erilaisia rangaistuksia kuten syytöksiä transfobiasta ja sosiaalista eristämistä käytetään painostamaan ihmisiä, jotta he pitäisivät transnaisia (naisiksi identifioituvia biologisia miehiä) naisina. Transfobiseksi määritellään jokainen, joka kieltäytyy hyväksymästä sitä, että naiseksi identifioituminen todellisuudessa tekee miehestä naisen.

Kokonaisvaltainen yhteisöllinen uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolenvaihdoksen mahdollisuudesta on kuitenkin vaarallista useasta syystä. Ensinnäkin, sukupuoli on konkreettinen biologinen tosiasia, joka on otettava huomioon esimerkiksi terveydenhoidossa ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Sukupuoleen liittyvien tosiasioiden kieltäminen johtaa epätarkoituksenmukaisiin, terveydelle, turvallisuudelle ja keholliselle yksityisyydelle vahingollisiin toimintatapoihin.

Toiseksi, uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta rajoittaa ihmisen vapautta toimia havaintojensa välittämän todellisuuden pohjalta ja puhua tosiasioiden mukaisesti. Tosiasioihin pitäytyminen ei ole ilmausta fobiasta tai vihasta, vaan terveestä järjestä. On huomattava, että monet transnaiset kuten Debbie Hayton, Miranda Yardley ja Fionne Orlander kieltäytyvät itse uppoutumasta kuvitelmaan, että he ovat naisia ja sanovat olevansa miehiä.

Kolmanneksi uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta on ongelmallista tutkimuksen näkökulmasta, koska se tekee tosiasioiden ilmaisemisesta tabun. Tämä sotii yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten tarkoitusta vastaan, joka on tarjota yhteiskunnalle sen tarvitsemaa tietoa. Uppoutuminen sukupuolifiktioon tekee vaikeaksi saada tietoa juridisen sukupuolikäsityksen muutoksen yhteiskunnallisista seuraamuksista, kun tutkimuslaitokset pitävät mainesyistä tärkeänä uppoutua sukupuolikuvitelmaan, sen sijaan että ne tekisivät oikeutta tosiasioille.

Yhteisöllinen uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta on erityisen ongelmallista lasten ja nuorten kannalta, jotka saattavat näiden kuvitelmien pohjalta ajautua hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka vaurioittavat heidän terveyttään ja tekevät heistä elinikäisiä potilaita.

Uusi valtionuskonto?

Kun ihmiset muodostavat sukupuolta koskevat näkemyksensä sukupuolifiktioon uppoutuneen yhteisön vaikutuksesta, heissä kehittyy dogmaattiseen uskoon perustuva asenne: “Sen täytyy olla totta, mutta en osaa sanoa, miksi – tiedän vain, että ei ole hyvä asettaa sitä kyseenalaiseksi.” Ilmiötä havainnoineet tarkkailijat eivät suotta ole huomanneet, että mantra “Transnaiset ovat naisia! Transmiehet ovat miehiä!” kuulostaa lähes uskonnolliselta loitsulta. Tällaisissa yhteisöissä ilmenee psykologinen vaikutus, joka on kuvattu sadussa “Keisarin uudet vaatteet”. Sadun kuuluisassa loppuratkaisussa kerrotaan yksityiskohtaisesti, kuinka “kaikki kadulla ja ikkunoissa sanoivat: ‘Oi, miten hienot ovatkaan keisarin uudet vaatteet! Eivätkö ne sovi hänelle täydellisesti? Ja katsokaa hänen pitkää laahustaan! ‘ Kukaan ei tunnustanut, ettei hän nähnyt mitään, sillä se olisi osoittanut hänet joko sopimattomaksi asemaansa tai typerykseksi.” (Stock 2022: 205-206)

Terveen järjen ja sananvapauden kanssa on ristiriidassa se, että yhdelle ihmisryhmälle annetaan etuoikeus määritellä kaikkien puolesta, mikä on oikea kuvaus aineellisesta todellisuudesta, kuten Helen Joyce huomauttaa:

Vaatimalla, että kaikkien muiden on hyväksyttävä transihmisten subjektiiviset uskomukset objektiivisena todellisuutena, päädytään uuteen valtionuskontoon, johon liittyy jumalanpilkkalakeja. (Joyce 224)

Politiikan tutkija Leor Sapirin (2022) mukaan nykyajan sukupuoliliike on pohjimmiltaan subjektiivisten tunteiden varaan rakentuva sentimentalisoitu maallistunut uskonto ilman tuonpuoleista Jumalaa.

Kun subjektiivisesti itsemääritellystä sukupuolesta tehdään ihmisoikeus, jonka ympärille yhteiskunta rakennetaan, siitä tulee mielivaltainen periaate, joka heikentää aitoja ihmisoikeuksia kuten sanan – ja mielipiteenvapautta sekä uskonnonvapautta.

Vanhempien oikeuksia rajoitetaan

Eduskuntaan syksyllä tulevan translakiesityksen tarkoituksena on muuttaa sukupuolikäsitys siten, että sukupuoli määräytyy subjektiivisen kokemuksen, ei biologian pohjalta. Tällä opilla on monia kielteisiä vaikutuksia perustaviin ihmisoikeuksiin ja vanhempien kasvatusoikeuteen, joita ei yleisessä keskustelussa ole otettu huomioon. Otan yhden esimerkin.  Kun oppi itsemäärittelyyn perustuvasta sukupuolesta sovelletaan vanhempien ja lasten suhteeseen, vanhemmuuskaan ei ensisijaisesti määräydy biologisen suhteen pohjalta, jolloin siitä tulee oikeudellinen konstruktio, kuten McGillin yliopiston professori Douglas Farrow (2019) toteaa:

Perheen idea katoaa, kun henkilökohtainen itsemääräämisoikeus ymmärretään siten, että sukupuolittuneella keholla ei ole merkitystä. Jos sukupuolittuneella keholla ei ole merkitystä, ei myöskään biologisella vanhemmuudella tai sukulaisuudella ole merkitystä.

Kun luonnollinen sukupuoliero ei enää toimi yhteiskuntaa organisoivana periaatteena, vaan sen paikan ottaa subjektiivinen sukupuolikokemus tai kertomus, kyseenalaistuvat ennen pitkää myös vanhempien oikeus lapsiinsa ja luonnollisten perhesuhteiden yleisesti suojattu asema. Tähän asti luonnollinen biologinen suhde on määritellyt, ketkä ovat lapsen vanhemmat. Viranomaisten tehtävänä on ollut vain todeta tämä luonnollinen tosiasia. Kun sukupuolta ei enää käsitetä biologiseksi tosiasiaksi vaan subjektiiviseksi tunteeksi, biologisilla vanhemmilla ei enää ole luonnollista oikeutta lapsiinsa. Jos sukupuolta ei enää määritellä luonnollisen, biologisen sukupuolen perusteella, ei myöskään vanhemmuutta enää määritellä luonnollisella, biologisella tavalla. Kun tämä periaate viedään loogiseen loppupäätelmäänsä, viranomaiset päättävät, ketä pidetään lapsen vanhempina.

Miten voimme varmistaa, ettei uutta sukupuolioppia sovelleta ennemmin tai myöhemmin siten, että biologisten vanhempien luonnollinen oikeus lapsiinsa menettää merkityksensä? Juristi Ulrich Vosgerau (2022) kysyy: Tarkoittaako itsemääräämisoikeuteen perustuva sukupuolikäsitys sitten jossain vaiheessa sitä, että ”sinä et ole lapsen äiti vain siksi, että synnytit lapsen – vaan viranomaiset päättävät, kuka lapsen äiti on?” Vosgeraun mukaan sukupuolikäsityksen muutos katkaisee biologian ja perheoikeuden välisen suhteen, jonka varaan lainsäätäjä on tähän asti rakentanut. Sitten valtio päättää, ketkä ovat lapsen vanhemmat, ja mielivaltaisten huostaanottojen määrä kasvaa.

Todellisuuden matto vedetään lasten jalkojen alta

Marinin hallituksen translakiesitykseen on sisällytetty käsitys, jonka mukaan sukupuoli ei perustu objektiivisesti havaittaviin biologisiin tosiasioihin vaan henkilön kokemukseen omasta sukupuolestaan. Tällainen viesti vetää todellisuuden maton lasten jalkojen alta. Jos lapsille ja nuorille opetetaan, että pojat ja tytöt eivät itse asiassa olekaan pysyviä, biologisiin tosiasioihin perustuvia kategorioita vaan tunteeseen ja kokemukseen perustuvia identiteettejä, annamme lasten turvallisuuden ytimelle iskun alueella, joka on perustavaa heidän itseymmärrykselleen. Lasten tasapainoista kehitystä vaikeuttaa opetus, että pojalla ja tytöllä ei ole mitään objektiivisesti tunnistettavia piirteitä, vaan kyse on vain henkilökohtaisesta kokemuksesta ja tunteesta (Davies-Arai 23).

Münchenin yliopistollisen sukupuoliklinikan lapsi- ja nuorisopsykiatri Alexander Korte (2022) korostaa, että mitä enemmän nuorta tuetaan uskossaan, että hän kuuluu toiseen sukupuoleen, sitä vahvemmaksi uskomus muuttuu ja sitä vaikeammaksi hänen on siitä myöhemmin irrottautua. Näin lisätään mahdollisuutta, että muutoin väliaikainen vaihe jähmettyy pysyväksi ”identiteetiksi” ja nuori lopulta lähtee tielle kohti hormoneja ja leikkauksia, jotka voivat viedä häneltä sekä seksuaalisen toimintakyvyn että lisääntymiskyvyn.

Psykiatri Roberto D’Angelo (ym. 2020b) päättelee tutkimustensa pohjalta:

Yhä useammat potilaat kärsivät syvästä traumasta epäasianmukaisen sukupuolenkorjausleikkauksen vuoksi. He kärsivät peruuttamattomista fyysisistä muutoksista – – , jotka suoraan aiheuttamansa ahdistuksen lisäksi vaikuttavat henkilön kykyyn luoda vakaa identiteetti (monet tuntevat jäävänsä loukkuun seksuaaliseen ei-kenenkään-maahan), löytää romanttisia kumppaneita ja tukevia sosiaalisia verkostoja, hankkia lapsia tai löytää vakituinen työpaikka.

Sukupuolenkorjaajille suunnattua psykoterapiaryhmää ohjannut psykiatri Az Hakeem (2018: 147-149) kertoo, että sukupuolenkorjaustaan katuvat henkilöt ”muodostavat uuden hiljaisen ja syrjäytyneen ryhmän, jolla ei ole ääntä eikä edustusta”. Nämä ihmiset joutuvat usein ”masentavaan, avuttomaan ja toivottomaan tilanteeseen, josta ei ole ulospääsyä”.

Viranomaisten ei tulisi tiedotuksellaan lisätä sukupuolihämmennykseen joutuvien lasten ja nuorten määrää. Osa heistä päätyy terveyttään vaarantaviin hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka voivat viedä heidän seksuaalisen toimintakykynsä ja lisääntymiskykynsä, kuten transsukupuolinen sukupuolikirurgi Marci Bowers äskettäin myönsi.

Virallinen tiedotus aiheuttaa sukupuolihämmennystä

Subjektiiviseen kokemukseen perustuvan sukupuolikäsityksen varaan rakennettu yhteiskuntajärjestys ja virallinen tiedotus on suuri riski erityisesti lapsille ja nuorille. Lapsissa ja nuorissa aiheuttaa hämmennystä ajatus, että lapsi voisi syntyä väärään kehoon.

Maailmanlaajuisesti voidaan empiirisesti osoittaa, että suurella osalla sukupuoliahdistuneista nuorista on muitakin vakavia ongelmia. Autisminkirjon häiriöistä ja psykiatrisista häiriöistä kärsivät henkilöt ovat yliedustettuina sukupuoliahdistuneiden nuorten keskuudessa (Warrier ym. 2020). Tällaiset lapset ja nuoret saattavat omaksua uskomuksen, että sukupuolenvaihdos on ratkaisu kaikkiin heidän ongelmiinsa.

Autistisille lapsille ja nuorille tarjottavan kuntoutuksen yhtenä tarkoituksena on auttaa autismin kirjon ongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria ymmärtämään paremmin yhteyttä oman ”minänsä” ja kehonsa välillä (Knill 2009). Oppi sukupuolesta kokemukseen ja tunteeseen perustuvana asiana vie heitä päinvastaiseen suuntaan ja heikentää heidän tietoisuuttaan omasta kehostaan eli heikentää heidän minänsä ja kehonsa välistä yhteyttä. Onko virallisessa tiedotuksessa perusteltua toimia tavalla, joka haittaa autististen lasten ja nuorten kuntoutusta ja vieraannuttaa heitä omasta kehostaan opettamalla oppia, että sukupuoli ei määräydy ihmisen kehon vaan subjektiivisen kokemuksen perusteella.

Nuorten äkillinen sukupuolihämmennys liittyy yleensä lisääntyneeseen internetin ja sosiaalisen median käyttöön; usein sukupuolihämmentyneen nuoren ystäväpiirissä tai someverkostoissa on joku, joka käy läpi sukupuolenvaihdosprosessia (Littman 2018). Tutkimus osoittaa, että kun sukupuolenvaihdos-ilmiöstä uutisoidaan, lähetteiden määrä sukupuoliklinikoille lisääntyy seuraavina viikkoina (Pang ym. 2020). Jos virallinen tiedotus julistaa uutta sukupuolioppia, voidaan tutkimuksen valossa odottaa, että sen seurauksena lisääntyy sukupuolihämmennykseen joutuvien nuorten määrä. Osa näistä nuorista päätyy terveyttään vaarantaviin hormonihoitoihin ja leikkauksiin, joita osa heistä katuu katkerasti.

Göteborgin yliopiston lasten- ja nuorisopsykiatrian professori Christopher Gillberg pitää lasten ja nuorten lääketieteellistä sukupuolenkorjausta ”ehkä yhtenä lääketieteen historian suurimmista skandaaleista”, koska näiden hoitojen pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. (Van Maron 2019)

Sukupuolisen moninaisuuden opin varaan rakentuva ”sukupuolitietoinen viestintä” on erityisen ongelmallista  haavoittuvassa asemassa oleville mielenterveysongelmaisille ja autismin kirjon ongelmista kärsiville lapsille ja nuorille. Tällainen viestintä ohjaa heitä epäsuorasti hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka vaurioittavat heidän seksuaalista toimintakykyään ja lisääntymiskykyään.

Miksi uudistusta ajetaan sammutetuin valoin?

Subjektiiviseen sukupuolikokemukseen perustuva juridinen sukupuolikäsitys sisältää monia vakavia ongelmia, kuten edellä on tuotu ilmi. Siksi translakia ajetaan sammutetuin valoin: todellisista ongelmista ei keskustella ja lakia lobataan tunteisiin vetoavien iskulauseiden ja mielikuvien avulla.

American Transgender Law Center (Amerikan transsukupuolisten lakikeskus) -nimisen järjestön toimitusjohtaja Masen Davis sanoi kannattajilleen pitämässään puheessa vuonna 2013 :

Olemme suurelta osin saavuttaneet menestyksemme lentämällä tutkan alapuolella – – Toteutamme paljon asioita todella hiljaa. Olemme saavuttaneet joitakin suurimpia voittojamme ilman, että kukaan on huomannut. Olemme hyvin hiljaa ja varovaisia sen osalta, mitä teemme, koska haluamme ennemminkin saada voittoja kuin saada julkisuutta. (Davis; sit. Joyce 2022: 224.)

Valtio toisensa jälkeen muuttaa juridisen sukupuolikäsityksensä subjektiiviseen kokemukseen perustuvaksi ilman, että suurin osa kansalaisista ymmärtää, mitä tämä muutos käytännössä tarkoittaa, tai että heidän mielipidettään kysyttäisiin. Helen Joyce (2022: 227) kommentoi:

Liike, joka keskittyy vallan vipuvarsiin ruohonjuuritason tuen rakentamisen sijaan, on liike, jossa muutamalla varakkaalla ihmisellä voi olla huomattava vaikutusvalta. He ovat muokanneet maailmanlaajuista agendaa rahoittamalla tiedotusjulkaisuja, kampanjaryhmiä, tutkimusta ja oikeustoimia, lahjoittamalla yliopistojen oppituoleja ja vaikuttamalla terveydenhoitoprotokolliin.

Tämä selittää eroa transliikkeen retoriikan ja sen harjoittaman politiikan välillä. Transliike väittää puolustavansa sorrettuja ja syrjittyjä: köyhiä, kodittomia, vailla riittäviä terveyspalveluita olevia transihmisiä, jotka ovat pakotettuja hankkimaan elantonsa seksityöllä ja joita poliisi ahdistelee. Mutta transliikkeen käytössä oleva raha tulee suureksi osaksi maailman kaikkein vaikutusvaltaisimmilta ihmisiltä: rikkailta valkoisilta amerikkalaisilta miehiltä. Näiden kahden ihmisryhmän tarpeet ja halut ovat hyvin erilaisia. (Emt. 228)

Transliike ei keskity auttamaan köyhiä ja vaikeassa asemassa olevia transihmisiä, joista monilla on mielenterveysongelmia. Köyhät transihmiset hyötyisivät tutkimuksesta, joka selvittäisi sukupuoliahdistuksen syitä ja antaisi tietoa siitä, miten tulisi hoitaa ikääntyviä transihmisiä, joiden kehoa on muutettu muuntohormoneilla ja sukupuolenkorjausleikkauksilla.

Valtavirran transliike ei keskity näihin asioihin. Sillä on lähinnä kaksi tavoitetta: varmistaa, että miehet saavat pääsyn naisille tarkoitettuihin tiloihin, ja poistaa esteet muuntohormonien ja leikkausten käytölle, jopa lasten osalta. Helen Joyce kommentoi:

Nämä eivät ole köyhien ja huonossa terveydentilassa olevien ihmisten tarpeita. Nämä ovat rikkaiden, vaikutusvaltaisten miesten tarpeita, jotka haluavat tulla luokitelluiksi naisten joukkoon. Lasten kehoille aiheutetut vahingot, naisten yksityisyyden menetys, naisurheilun tuhoaminen ja kielen turmeltuminen ovat vain näiden tavoitteiden oheisvahinkoja. (Joyce 2022: 229)

Pieni poliittinen ja rahaeliitti on menestyksekkäästi tehnyt työtä valjastaakseen poliittisen prosessin palvelemaan eliitin etua tavallisten ihmisten kustannuksella. Tässä prosessissa on kolme osa-aluetta: lobbaaminen ja rahoittaminen; vaikuttaminen tutkimuslaitoksiin ja mediaan eli tiedon tuottamiseen ja levittämiseen; ja vastustajiin kohdistuva uhkailu. (Emt.)

Lopuksi

Itsemääräämisoikeuteen perustuvaa sukupuolikäsitystä olisi arvioitava koko yhteiskunnan näkökulmasta, ei vain niiden näkökulmasta, jotka haluavat vaihtaa sukupuoltaan, koska sukupuolen oikeudellisen käsitteen muutos vaikuttaa kaikkiin kansalaisiin ja muuttaa koko yhteiskunnan organisaatiota. Itsemääräämisoikeutta kunnioittava laki sukupuolen vahvistamisesta merkitsee yhteiskunnan sääntöjen täydellistä uudelleenkirjoittamista, koska siinä määritellään uudelleen, mitä tarkoittaa olla mies tai nainen.

Julkisessa keskustelussa asiaa on käsitelty lähinnä mikrotasolla kertomalla tunteisiin vetoavia tarinoita joidenkin yksittäisten aikuisten toiveista ja mieltymyksistä ja lainaamalla iskulauseita tasa-arvosta. Yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä asiaa olisi kuitenkin tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, makrotasolla, ottaen huomioon päätöksen laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset. Lain laajat yhteiskunnalliset ja kasvatukselliset vaikutukset on usein jätetty keskustelussa huomiotta.

Kirjallisuus

D’Angelo, Roberto & Syrulnik, Ema & Avad, Sasha & Marchiano, Lisa & Kenny, Dianna Theadora & Clarke, Patrick (2020a) “One Size Does Not Fit All: In Support of Psychotherapy for Gender Dysphoria” Archives of Sexual Behavior (2020). https://doi.org/10.1007/s10508-020-01844-2

D’Angelo, Roberto & Syrulnik, Ema & Avad, Sasha & Marchiano, Lisa & Kenny, Dianna Theadora & Clarke, Patrick (2020b) “Jack Turban’s Dangerous Campaign to Smear Ethical Psychotherapy as Anti-Trans ‘Conversion Therapy’”, Quillette, November 1, 2020, https://quillette.com/2020/11/01/jack-turbans-dangerous-campaign-to-smear-ethical-psychotherapy-as-anti-trans-conversion-therapy/

Biggs, Michael (2019) ”Britain’s Experiment with Puberty Blockers”, in Michele Moore & Heather Brunskell-Evans (toim.) Inventing Transgender Children and Young People. Cambridge Scholars Publishing.

Bränström, Richard & Pachankis, John E. (2019) “Reduction in Mental Health Treatment Utilization Among Transgender Individuals After Gender-Affirming Surgeries: A Total Population Study”, American Journal of Psychiatry 3.10. 2019, https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2019.19010080

Correction to Bränström and Pachankis, American Journal of Psychiatry, 1 Aug. 2020 https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2020.1778correction

Davies-Arai, Stephanie (2018) ”The Transgender Experiment on Children.” Teoksessa Heather Brunskell-Evans ja Michele Moore (toim.): Transgender Children and Young People – Born in Your own Body. s. 16-40.

De Vries A. L. C. ja Cohen-Kettenis P. T. (2016): ”Gender Dysphoria in Children and Adolescents.” In Randi Ettner, Stan Monstrey, Eli Coleman (ed.): Principles of Transgender Medicine and Surgery, s. 180–207.

Dhejne C. & Lichtenstein P, & Boman M, & Johansson A, & Långström N, & Landén M. (2011) “Long-term follow-up of transsexual persons undergoing sex reassignment surgery: cohort study in Sweden.” PLoS One. 2011;6(2):e16885. Epub 2011 Feb 22.

Farrow, Douglas (2010) The Government of Québec Declares War on ‘Homophobic’ and ‘Heterosexist’ Populace. file://fileservices.ad.jyu.fi/homes/tipuolim/My%20Documents/My%20Pictures/Farrow%20article%20for%20upload.pdf

Farrow, Douglas (2019) “The New Family Violence”. First Things 5.8. 2019.

Hakeem, Az (2018) TRANS: Exploring Gender Identity and Gender Dysphoria. Tiger Press.

Holloway, Geoff (2020) “The Mysterious Power of an International Transgender Declaration that No One Has Ever Heard of”, Mercatornet 10.9.2020  https://mercatornet.com/the-mysterious-power-of-an-international-transgender-declaration-that-no-one-has-ever-heard-of/66429/

Joyce, Helen (2022) Trans: When Ideology Meets Reality. One World.

Knill, Marianne & Christopher (2009): Kehontuntemus, kontakti, kommunikaatio. KKK-harjoitusohjelmat. Kehitysvammaliitto Ry Oppimateriaalikeskus Op/Ke

Korte, Alexander (2022) Alexander Korte | Jugendpsychiater über Transsexualität, Dysphorie und Self-ID | Hyslop Uncut – YouTube, 1.40.25-

Littman, L. (2018). Parent reports of adolescents and young adults perceived to show signs of a rapid onset of gender dysphoria. PloS one13(8), e0202330.

Minkowitz, Tina (2016) Female Autonomy vs Gender Identity: A critical analysis of gender identity in CEDAW jurisprudence and the Yogyakarta Principles. Master’s Thesis. University of Oslo. https://www.duo.uio.no/handle/10852/54626

Morse, Jennifer Roback (2011) Love & Economics: It takes a Family to Raise a Village. Ruth Institute Books.

Palveluvalikoimaneuvoston suositus. Alaikäisten sukupuoli-identiteetin variaatioihin liittyvän dysforian lääketieteelliset hoitosuositukset. Finnish_Guidelines_2020_Minors_Original.pdf (segm.org)Finnish_Guidelines_2020_Minors_Unofficial Translation.pdf (segm.org)

Pang, K. C., de Graaf, N. M., Chew, D., Hoq, M., Keith, D. R., Carmichael, P., & Steensma, T. D. (2020). Association of Media Coverage of Transgender and Gender Diverse Issues With Rates of Referral of Transgender Children and Adolescents to Specialist Gender Clinics in the UK and Australia. JAMA Network Open3(7), e2011161-e2011161.

Pearcey, Nancy (2018) Love Thy Body: Answering Hard Questions about Life and Sexuality. Baker Books.

Puolimatka, Tapio (2019) Sukupuoli muutoksessa. Päivä.

Regnerus, Mark (2019b) “New Data Show ‘Gender-Affirming’ Surgery Doesn’t Really Improve Mental Health. So Why Are the Study’s Authors Saying It Does?”, Public Discourse, November 13, 2019. https://www.thepublicdiscourse.com/2019/11/58371/

Sapir, Leor (2022) On ‘Gender’ the AAP Has Chosen Ideology Over Science (realityslaststand.com)

Sorokin, Pitirim A. (1956) The American Sex Revolution. Porter Sargent Publisher.

Stock, Kathleen (2022) Material Girls: Why Reality Matters for Feminism. Fleet.

Stolzman, Jessica & Takala, Hanna (2019) Ei enää teidän tyttönne. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/09/vanhemmat-vastustivat-15-vuotiaan-tyttarensa-toivetta-korjata-sukupuoltaan?utm_source=facebook-share&fbclid=IwAR3IhKsCyk5vq1u6Xm9LY0nvz21y1hUut-tZl6At_rReMxHmcTOly7S7J3Q

Van Maron, Jonathon (2019) World Renowned Child Psychiatrist Calls Transtreatment “Possibly One of the Greatest Scandals in Medical History”.   https://thebridgehead.ca/2019/09/25/world-renowned-child-psychiatrist-calls-trans-treatments-possibly-one-of-the-greatest-scandals-in-medical-history/

Vosgerau, Ulrich (2022) Ulrich Vosgerau: ”Dann bestimmt der Staat, wer die Eltern Ihres Kindes sind!” (tichyseinblick.de)

Warrier, Varun & Greenberg, David M. & Weir, Elizabeth & Buckinham, Clara & Smith, Paula & Meng-Chuan, Lai & Allison, Carrie & Baron-Cohen, Samuel (2020) ”Elevated rates of autism, other neurodevelopmental and psychiatric diagnoses, and autistic traits in transgender and gender-diverse individuals.” Nature Communications 11.1 (2020): 1-12.

Zimmerman, Carle C. (1947) Family and Civilization. Harper & Brothers.