Tracy Thurmanin artikkeli Their Strategy in the War on Food ⋆ Brownstone Institute on alun perin julkaistu Brownstone Instituten sivuilla. Alla on artikkelin konekäännös.
Kahdessa edellisessä artikkelissani käsittelimme maailmanlaajuista sotaa maanviljelijöitä vastaan ja tämän agendan takana olevia syyllisiä. Tänään perehdymme taktiikkaan, jota nämä organisaatiot käyttävät tyrkyttääkseen kauhukuvamaista visiotaan meille muille.
Ehkä muistat vuoden 2019 lopulla toteutetun pandemiasimulaation nimeltä Event 201, joka toimi kenraaliharjoituksena vuoden 2020 koronatoimia varten. Tällaisia simulaatioita on käytetty myös ruokasodassa. Otetaan esimerkiksi vuonna 2015 toteutettu sotapeli nimeltä Food Chain Reaction Game, jossa simuloitiin ajanjaksoa vuosina 2020-2030. Cargill ja muut osallistujat ovat poistaneet Food Chain Reaction Game -tiedot verkkosivuiltaan, mutta riippumattomat tutkijat arkistoivat Cargillin version, joten sen voi edelleen nähdä täällä.
Simulaatiossa vuosikymmen 2020-2030 toi mukanaan “kaksi suurta elintarvikekriisiä, jolloin hinnat nousivat lähes 400 prosenttia pitkän aikavälin keskiarvosta, joukon ilmastoon liittyviä äärimmäisiä sääilmiöitä, hallitusten kaatumisen Pakistanissa ja Ukrainassa sekä nälänhädän ja pakolaiskriisit Bangladeshissa, Myanmarissa, Tšadissa ja Sudanissa”. Kun peli päättyi, sen järjestäjät olivat asettaneet Euroopassa lihaveroja, rajoittaneet hiilidioksidipäästöjä ja ottaneet käyttöön maailmanlaajuisen hiilidioksidiveron. Ruokaketjureaktiopelin aikajakso osuu kätevästi yksiin vuoden 2020 koronakriisin kanssa ja päättyy Agenda 2030:n huipentumaan. Jos et pidä näitä päivämääriä merkittävinä, et ole seurannut aikaasi.
Simulaation takana ovat muun muassa World Wildlife Fund, Center for American Progress, Center for Naval Analyses ja Cargill. Huomaa, että simulaatioon osallistuu Yhdysvaltain armeijaan ja tiedustelupalveluihin kytköksissä olevia organisaatioita, aivan kuten ne esiintyivät koko korona-ajan vallankaappauksen ajan. Cargill, kuten aiemmin mainitsin, on yksi globaalin Big Ag -kartellin (elintarviketeollisuuden ja teollisen maatalouden jättikorporaatioiden) vaikutusvaltaisimmista jäsenistä, ja se on onnistunut tehokkaasti murskaamaan itsenäiset viljelijät maailmanlaajuisesti saadakseen elintarvikehuollon täydellisen hallinnan. Center For American Progress on Sorosin ja Podestan alainen ajatushautomo.
World Wildlife Fundilla on hämärä malthusilainen historia, joka juontaa juurensa rodunjalostusopin kannattajiin, kuten Alankomaiden prinssi Bernhardiin, joka on Bilderberg-ryhmän perustaja, transhumanisti Julian Huxleyyn (Uljas uusi maailma -kirjoittaja Aldous Huxleyn veli) ja Ison-Britannian prinssi Philipiin, joka sanoi haluavansa jälleensyntyä “kuolettavana viruksena, jotta hän voisi tehdä jotakin liikakansoituksen ratkaisemiseksi”.
Huomattakoon, että näiden salaliittolaisten keksimillä toimenpiteillä – lihaveroilla ja maailmanlaajuisella hiilidioksidiverolla – ei ole mitään tekemistä elintarviketarjonnan lisäämisen kanssa nälänhädän lopettamiseksi – aivan kuten Event 201:n osanottajilla oli pakkomielle rokotteista ja väärän tiedon hallinnasta sen sijaan, että he olisivat tarjonneet tehokasta varhaista hoitoa sairauksiin. Näyttää selvältä, että kummassakaan simulaatiossa ei oikeastaan ole kyse nälänhädän tai virustartuntojen ratkaisemisesta. Ne on suunniteltu peleiksi, joissa selvitetään, miten agenda voidaan tunkea alas vastentahtoisen kansan kurkusta.
Molemmat harjoitukset ovat klassisia esimerkkejä hegeliläisestä dialektiikasta eli ongelma-reaktio-ratkaisu -strategiasta, jossa luodaan tai käytetään ongelmaa, jotta yleisö voisi vaatia ratkaisua. Ratkaisuun liittyy aina ennalta suunniteltuja toimia tai lainsäädäntöä, jotka eivät olisi koskaan saaneet julkista hyväksyntää ennen ongelman luomista. Presidentti Obaman esikuntapäällikköä Rahm Emanuelia lainatakseni: “Älä koskaan anna vakavan kriisin mennä hukkaan. Tarkoitan tällä, että se on tilaisuus tehdä asioita, joita ei ole voitu tehdä aiemmin.”
Food Chain Reaction Game -simulaation ja sen vision jakavan globaalin eliitin tavoite on yksinkertainen mutta tuhoisa: nykyisen elintarvikehuollon ja toimitusketjuverkoston hallittu tuhoaminen. Tarkoituksena ei ole teollisen viljelyn lopettaminen ja korvaaminen uudistuvalla, maapalloa parantavalla maataloudella, vaan sen korvaaminen globaalilla, keskitetyllä, täysin valvotulla ja tiukasti kontrolloidulla elintarvikejärjestelmällä, joka perustuu laboratoriossa luotuihin ja teollisesti jalostettuihin niin kutsuttuihin elintarvikkeisiin, jotka tarjoavat vain vähän valinnanvaraa ruokavaliossa ja joilla on surkeat terveysvaikutukset kaikille muille paitsi eliitille, ja jossa ilmastonmuutosta käytetään tekosyynä kaikelle.
Kuten Bertrand Russell ennusti, ruokavaliota ei jätetä yksilöiden päätettäväksi, vaan se perustuu parhaiden biokemistien suosituksiin.
Jos tämä aihe on sinulle uusi, saatat pitää tätä lausuntoa liioiteltuna. On vaikea käsittää, että on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat jotakin näin kauaskantoista ja pirullista – se on yhtä kaukaa haettua kuin globaalin eliitin verkosto, joka käyttää laboratoriosta karannutta virusta tekosyynä tuhota maailman taloudet ja painostaa miljardeja ihmisiä ottamaan kokeellisia ja haitallisia injektioita. Mutta tämä on todellisuutta, ja kuten Bertrand Russellin ja Monsanton toimitusjohtajan lainaukset vihjaavat, tämä agenda on ollut työn alla vuosikymmeniä.
Tracy Thurman
Tracy Thurman on uusiutuvan maatalouden, elintarvikeomavaraisuuden, hajautettujen ruokajärjestelmien ja lääketieteellisen vapauden puolestapuhuja. Hän työskentelee Barnes Law Firm -lakiasiaintoimiston julkisten etujen osaston kanssa turvatakseen oikeuden ostaa ruokaa suoraan viljelijöiltä ilman valtion puuttumista asiaan.
