“Sota Venäjää vastaan ei ole shakkipeliä vaan kansan tuho”, kirjoittaa virolainen Eero Laidre Objektiiv-verkkojulkaisussa. Sekä Viron että Suomen asema on hyvin haavoittuva Venäjän naapurina. Kuitenkaan aikamme poliittisessa keskustelussa asiaa ei lähestytä huolellisen harkinnan vaan pinnallisten iskulauseiden pohjalta.
Siviiliväestön kärsimykset
Nykyaikainen sota merkitsee valtavaa kärsimystä siviiliväestölle:
Nykyaikaisessa sodankäynnissä siviilejä ei enää tarvitse tappaa. He kuolevat itsestään. Heitä kuolee verrattomasti suurempi määrä kuin 80 vuotta sitten. Sodan ensimmäisten viikkojen aikana kaikki infrastruktuuri tuhoutuu, ja tämä tarkoittaa, että sähköä tai moottoripolttoainetta ei enää ole. Moottoripolttoaineen jakelukeskukset tuhoutuvat. Sähkögeneraattorit eivät toimi… Liikenne ja (ruoan)tuotanto loppuvat, kaupat ovat tyhjiä, kotona voi palella kuoliaaksi. Tätäkö kenraalit ja nykyinen hallitus tarjoavat meille?
Harhaanjohtava viestintä
Yleisessä keskustelussa luodaan harhaanjohtava kuva, jonka mukaan “sota on kävelyretki metsässä, jossa me ammuskelemme ja viholliset kaatuvat ja kuolevat”.
Sota Venäjän kanssa saatetaan esittää jopa itsestään selvyytenä, jonka estämiseksi ei ole mitään tehtävissä. Tämä on mennyt jopa niin pitkälle, että jotkut kenraalit ovat sanoneet: “Kysymys ei ole siitä, alkaako sota, vaan milloin se alkaa.”
Tällainen lähestymistapa vähättelee päättäjien vastuuta tehdä kaikkensa, ettei sotaa tulisi.
Kyse ei ole shakkivoitosta tai lomamatkasta Palmusaarelle, vaan siitä, että lukemattomat nuoret kuolevat, heidät tungetaan muovipusseihin ja ajetaan kaivinkoneella kaivettuihin kuoppiin.
Valtaapitävien vastuuttomuus
Ukrainan sodan jatkuminen on seurausta diplomaattisesta epäonnistumisesta. Tulitauko ja pysyvä rauha olisi saavutettava pian, koska tilanne taistelukentällä pahenee koko ajan. Ilman nopeaa diplomaattista ratkaisua uhrien määrä ja kokonaistuho lisääntyvät dramaattisesti.
Sen sijaan, että diplomaattisesti ponnisteltaisiin rauhan saamiseksi, pohditaan sodan laajentamista ja Naton joukkojen lähettämistä Ukrainaan. Vakavia diplomaattisia ponnisteluja tulitauon aikaan saamiseksi ja pysyvän rauhan saavuttamiseksi ei ole käynnissä.
Erityisesti Viron ja Suomen kaltaisten pienten Venäjän rajanaapureiden kannalta on tärkeintä estää sodan leviäminen tänne, koska se merkitsisi massiivista tuhoa ja kärsimystä.
Emme maksa hallitukselle, parlamentille ja presidentille suurta palkkaa siitä, että meidät ajetaan kuolemaan sodassa, vaan siitä, että he estävät sodan hinnalla millä hyvänsä. Meidän tulee pelottaa vastapuoli niin, ettei se hyökkää.
Romantisoiva sotakiihkoilu
Realistisen tilannearvion sijasta keskustelua hallitsee romantisoiva sotakiihkoilu ja toiveajattelu.
Miten on mahdollista, että valtaapitävät eivät ymmärrä, että sota on tappamista ja joukkokuolemia, erityisesti nykyaikana. On täysin käsittämätöntä toteuttaa joukkoteurastusta pienen kansakuntamme kohdalla.
Keskustelua näyttää hallitsevan asenne, ettei sota Venäjän kanssa ole ongelma, koska oletettavasti Nato voi helposti nujertaa Venäjän. Tällöin ei oteta huomioon nykyaikaisen sodankäynnin luonnetta: infrastruktuurien tuhoutuminen merkitsee valtavaa kärsimystä siviiliväestölle.
Poliitikot eivät näytä ymmärtävän, että sotaa laajentamalla voimme päätyä kolmanteen maailmansotaan, jonka seuraukset olisivat katastrofaalisia.
Eivätkö he tajua, että 80 vuoden ajan on kehitetty aseita, ja nykyisessä sodassa kuolee satoja kertoja enemmän ihmisiä kuin viime kerralla? Jos nykyinen valta ei saavuta rauhaa, se on syyllinen satojentuhansien, ellei jopa koko kansakunnan kuolemaan.
Hyvä-paha-asetelma on harhaanjohtava
Sodan uhasta keskusteltaessa luodaan usein kuva Venäjästä pahana hyökkääjänä ja Yhdysvalloista rauhan ja demokratian puolustajana. Ukrainassa tietysti Venäjä on hyökkääjä, mutta vastaavalla tavalla Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja aloitti sodan, jolla oli lopulta satoja tuhansia uhreja. Realistinen vaihtoehto on tiedostaa molempien suurvaltojen ajavan omaa etuaan ja käyttävän pienempiä maita välikappaleinaan.
Chas W. Freeman Jr on toiminut korkea-arvoisena yhdysvaltalaisdiplomaattina jo puolen vuosisadan ajan. Hän on ollut apulaisministeri ja Saudi-Arabian suurlähettiläs. Perustuen pitkään kokemukseensa kansainvälisistä suhteista ja geopolitiikasta hän analysoi, että myös Yhdysvaltojen Ukraina-politiikkaa ohjaa pyrkimys globaaliin ylivaltaan. Tähän suunnitelmaan sopii Ukrainan käyttäminen välikappaleena Venäjän heikentämiseksi. Hintana Ukrainan kannalta on satojen tuhansien nuorten miesten kuolema ja Ukrainan raunioituminen. Freemanin mukaan Washingtonin “ikuiset sodat” uhkaavat johtaa myös muut Euroopan kansat katastrofiin.
Myös suomalaisia voidaan käyttää välineenä Yhdysvaltain pyrkimyksessä heikentää Venäjää. Tätä pyrkimystä palvelee vastakkainasettelu Suomen ja Venäjän välillä. Suomalaisten kannalta tällainen pyrkimys sisältää suuren riskin. Suomelle on tuskin mitään hyötyä jännitteiden lisääntymisestä suhteessa Venäjään.
Freeman kirjoittaa:
On jo aikaa siitä, kun Yhdysvallat viimeksi voitti sodan. Ja näyttää siltä, että olemme jälleen häviämässä uuden sodan – tällä kertaa Ukrainassa. Kyseessä on jälleen yksi niin sanottu sijaissota ( proxy-sota), jota perustellaan strategisella tarpeella heikentää ja eristää Venäjän federaatiota. Yhdysvaltojen epäonnistuminen tässä pyrkimyksessä jättää meidät pian valitsemaan kolmen epämiellyttävän vaihtoehdon välillä…
Voimme jatkaa Ukrainan tukemista samalla, kun Venäjä jatkaa ukrainalaisten jauhamista palasiksi ja vähentää päivä päivältä maan aluetta ja väestöä. Voimme kiihdyttää sotaa entisestään, kuten Ranskan presidentti Emmanuel Macron on hiljattain esittänyt, ja tehdä niin huolimatta Venäjän uhkauksesta ryhtyä vastatoimiin meitä vastaan, mahdollisesti jopa ydinaseilla. Tai voimme myöntää epäonnistumisemme ja pelastaa sen, mitä Ukrainasta on vielä pelastettavissa, menemällä neuvottelupöytään venäläisten kanssa. Tiedän, minkä vaihtoehdon itse mieluiten valitsisin ja epäilen, että tekin arvaatte sen. Kuitenkin riippumatta siitä, miten tämä tarpeeton sota päättyy, meidän on tehtävä kaikkemme varmistaaksemme, että tällaisia sotia ei enää tulevaisuudessa synny.
Aggressiivinen käytös Venäjää kohtaan
Sekä Suomessa että Virossa joudumme todistamaan päätöksentekijöiden lapsellisen uhmakasta asennetta Venäjään kohtaan. “Hulluinta on se, että hallituksemme käyttäytyy niin aggressiivisesti Venäjää kohtaan. Näin se herättää venäläisissä vihaa ja vastatoimia,” toteaa Eero Laidre.
Kremliä voi rohkaista vastatoimiin ajatus, ettei Naton 5. artikla todellisuudessa suojele meitä: länsi ei puutu asiaan täysimääräisesti, vaan avustaa vain sotatarvikkeilla.
“Suokoon Jumala, etteivät edellä mainitut skenaariot ja kenraaliemme ennustukset toteudu. Näin ollen pelotustaktiikka ja RAUHA ovat ja pysyvät ainoana vaihtoehtona meille”, kirjoittaa Eero Laidre.
Lähde
Eero Laidre: the war with Russia is not a chess lot, but the destruction of a nation – https://objektiiv.ee/eero-laidre-soda-venemaaga-pole-malepartii-vaid-rahvuse-having/
What Can We Learn From Our Forever War in Ukraine? – Antiwar.com
