Vihapuheen käsitettä ei ole minkään maan lainsäädännössä onnistuttu täsmentämään niin, että sen soveltaminen olisi objektiivista, tasapuolista ja johdonmukaista. Sikäli kuin vihapuhelaeissa tehdään rangaistavaksi kaikki sellainen puhe, joka voidaan tulkita syrjiväksi tai loukkaavaksi, sananvapauden rajoitukset tulevat tulkinnanvaraisiksi ja mielivaltaisiksi, mikä uhkaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.
Oikeusasteiden erilaiset tulkinnat
Esimerkkinä vihapuhelakien epämääräisyydestä on tapaus, jossa Kanadan vihapuhelakien pohjalta mies asetettiin syytteeseen hänen levitettyään neljää lentolehtistä, joissa kristinuskon pohjalta vastustettiin homoseksuaalisuutta. Ensimmäisenä tapausta käsitellyt hallinnollinen oikeusaste päätti, että kaikki neljä lehtistä rikkoivat lakia. Seuraava oikeusaste piti tämän päätöksen voimassa. Sitä seuraava oikeusaste puolestaan kumosi edellisten oikeusasteiden päätöksen ja päätti, ettei mikään neljästä lehtisestä riko vihapuhelakeja. Lopulta Kanadan korkein oikeus päätti, että kaksi lehtisistä rikkoi lakia, mutta kaksi ei rikkonut. Samoista lehtisistä teki siis neljä asiaan erikoistunutta oikeusistuinta kolme erilaista päätöstä sen osalta, rikkoivatko ne vihapuhelakia vai eivät.
New Yorkin yliopiston oikeustieteen professori ja ACLU:n (American Civil Liberties Union) pitkäaikainen johtaja Nadine Strossen kommentoi: ”Luettuani monia hallinnollisia ja oikeudellisia päätöksiä, joissa toteutetaan eri tavoilla muotoiltuja vihapuhelakeja eri maista ympäri maailmaa, olen yllättynyt huomatessani, kuinka tyypillinen tämä kanadalaistapaus on. Yhä uudelleen eri päättäjät samassa maassa ovat eri mieltä siitä, rikkooko jokin tietty ilmaus vallitsevia vihapuhelakeja vai ei.” (Strossen 2018: 78.)
Erilaisia käsityksiä vihapuheesta
Strossen kertoo myös esimerkkejä siitä, että mikä yhdelle ihmiselle on vihapuhetta, on toisen mielestä rakkauden osoitus. Kalifornialaista lukiota käyvä raamatullinen kristitty Tyler Harper piti koulussa t-paitaa, jossa oli teksti ”Homoseksuaalisuus on häpeällistä, Roomalaiskirje 1: 27”. Hän piti tätä rakkauden osoituksena, koska hän ajatteli ihmisen voivan pelastua ikuisesta kadotuksesta vain tunnustamalla syntinsä.
Kuitenkin EU:n uusia rajoituksia ”internetin vihapuheelle” kehittelevä komissaari Vera Jourova totesi vuonna 2015, että Harperin ilmaisemat uskonnolliset uskomukset tulisi tuomita ”vihapuheena” EU:n lainsäädännön mukaan.
Vihapuhe kristittyjä vastaan
Professori Nadine Strossen kuitenkin pitää ongelmallisena Jourovan väitettä, jonka mukaan uskonnolliset ihmiset valehtelevat sanoessaan, että he vastustavat homoseksuaalisuutta uskonnollisilla perusteilla: Jourovan mielestä heitä itse asiassa motivoi viha. Strossenin mukaan tätä Jourovan syytettä voitaisiin perustellusti pitää vihapuheena uskovia vastaan. Ironista on se, ettei Jourova itse huomaa oman lausuntonsa ristiriitaisuutta, vaikka Jourova lausumassaan vahvisti EU:n kannan, jonka mukaan vihapuhetta on ilmaus, joka kiihottaa vihaan uskonnon edustajia vastaan. (Strossen 2018: 80.)
Kirjallisuus
Puolimatka, Tapio (2020) Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe. Perussanoma. tapio.blog
Strossen, Nadine (2018) (2018) Hate: Why We Should Resist It with Free Speech, Not Censorship. Oxford University Press.
