Psykologi Kenneth Zucker on yksi maailman johtavista sukupuoliahdistuksen asiantuntijoista. Hän johti sukupuoliahdistuneiden lasten ja nuorten hoitamiseen erikoistunutta klinikkaa Kanadassa, jonka johtavana periaatteena oli pitää ihanteellisena tuloksena sitä, että potilaan sukupuoli-identiteetti olisi yhtenevä biologisen sukupuolen kanssa. Tätä lähestymistapaa perusteltiin sillä, että ilman hormonihoitoja ja leikkauksia kaksi kolmasosaa sukupuoliahdistuneista nuorista identifioituu biologisen sukupuolensa kanssa murrosiän jälkeen.
Transaktivistien kampanja
Transaktivistit käynnistivät häntä vastaan kampanjan vuonna 2014 ja vaativat hänen erottamistaan, koska hänen terapiaohjelmansa poikkesi nykyisin vallitsevasta taipumuksesta rohkaista lapsia ja nuoria hormonihoitoihin ja leikkauksiin. Kampanjassa Zuckeria vastaan hyökättiin valheellisilla syytöksillä ja kampanja johti lopulta Zuckerin erottamiseen vuonna 2015.
Kolmen vuoden oikeustaistelun jälkeen Zuckerin erottanut Toronton mielenterveyskeskus (CAMH) joutui kuitenkin maksamaan Zuckerille 586 000 dollaria, esittämään Zuckerille julkisen anteeksipyynnön ja myöntämään, että Zuckeria oli syytetty valheellisesti.
John Adair, Zuckerin juristi, kirjoitti sähköpostiviestissä National Review lehdelle: ”Tämä sopimus sisältää rahallisen korvauksen, joka on hyvin suuri kanadalaisten kunnianloukkaustapausten joukossa. Saavutimme tri Zuckerille suuren menestyksen, joka mielestämme puolustaa sekä hänen hoito-ohjelmaansa että hänen ammatillista mainettaan tämän alueen johtavana tutkijana.”
Zuckerin terapiaohjelma
Neljänkymmenen vuoden terapeuttisen kokemuksensa pohjalta Kenneth Zucker on yhdessä työtovereidensa kanssa kehittänyt terapiaohjelman sukupuoliristiriidasta kärsivien lasten hoitamiseksi. Terapiamallin lähtökohtana on viikoittainen yksilöllinen leikkiterapia, jonka avulla pyritään pääsemään selville siitä, miksi lapsi ajattelee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen.
Tarkoituksena on ymmärtää sukupuoliristiriitaan mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten perhedynamiikkaa, älyllisen kehityksen ongelmia tai taustalla vaikuttavia mielenterveysongelmia. Leikkiterapian avulla selvitetään sukupuoliristiriidan taustalla vaikuttavia tekijöitä, kuten jäykkiä sukupuolimalleja, vastakkaisen sukupuolen ihannointia, oman sukupuolen aliarvostusta, ahdistusta suhteessa oman sukupuolen kavereihin, eroahdistuksen ja oman sukupuolikäsityksen välistä suhdetta sekä vanhempien käsitysten vaikutusta.
Tähän terapiamalliin sisältyy myös viikoittaisia tapaamisia vanhempien kanssa, jotta päästäisiin selville niistä vanhempien toimintatavoista, jotka mahdollisesti aiheuttavat tai ylläpitävät lapsen sukupuoliristiriitaa. Esimerkiksi raiskatuksi tulleen äidin voi joskus olla vaikea suhtautua luontevasti poikalapseensa, ja feminiinisen pojan maskuliinisella isällä voi joskus olla vaikeuksia ymmärtää poikaansa ja vahvistaa pojan maskuliinista identiteettiä. Toiseksi vanhempia autetaan terapiassa asettamaan lapselle rajoja, jotka rohkaisevat häntä identifioitumaan omalla yksilöllisellä tavallaan omaan biologiseen sukupuoleensa. Sukupuoliristiriidasta kärsivää tyttöä ei pakoteta pukeutumaan erityisen naisellisiin asuihin, mutta hänen ei myöskään anneta käyttää pojan nimeä.
Kolmanneksi Zuckerin terapiamallissa rohkaistaan vanhempia tekemään lapsen luonnollista sukupuoli-identiteettiä tukevia toimenpiteitä luonnollisessa ympäristössä. Vanhemmat voivat auttaa lapsia löytämään omaa sukupuoltaan edustavia ystäviä, joilla on samoja kiinnostuksenkohteita ja samanlainen aktiivisuustaso. Vanhemmat voivat viedä lapsiaan toimintaryhmiin, joissa lapset voivat löytää samoista asioista kiinnostuneita oman sukupuolensa edustajia.
Psykologi Kenneth Zucker on yksi maailman johtavista sukupuoliahdistuksen asiantuntijoista. Hän johti sukupuoliahdistuneiden lasten ja nuorten hoitamiseen erikoistunutta klinikkaa Kanadassa, jonka johtavana periaatteena oli pitää ihanteellisena tuloksena sitä, että potilaan sukupuoli-identiteetti olisi yhtenevä biologisen sukupuolen kanssa. Tätä lähestymistapaa perusteltiin sillä, että ilman hormonihoitoja ja leikkauksia kaksi kolmasosaa sukupuoliahdistuneista nuorista identifioituu biologisen sukupuolensa kanssa murrosiän jälkeen. Transaktivistien kampanja Transaktivistit käynnistivät häntä vastaan kampanjan vuonna 2014 ja vaativat hänen erottamistaan, koska hänen terapiaohjelmansa poikkesi nykyisin vallitsevasta taipumuksesta rohkaista lapsia ja nuoria hormonihoitoihin ja leikkauksiin. Kampanjassa Zuckeria vastaan hyökättiin valheellisilla syytöksillä ja kampanja johti lopulta Zuckerin erottamiseen vuonna 2015. Kolmen vuoden oikeustaistelun jälkeen Zuckerin erottanut Toronton mielenterveyskeskus (CAMH) joutui kuitenkin maksamaan Zuckerille 586 000 dollaria, esittämään Zuckerille julkisen anteeksipyynnön ja myöntämään, että Zuckeria oli syytetty valheellisesti. John Adair, Zuckerin juristi, kirjoitti sähköpostiviestissä National Review lehdelle: ”Tämä sopimus sisältää rahallisen korvauksen, joka on hyvin suuri kanadalaisten kunnianloukkaustapausten joukossa. Saavutimme tri Zuckerille suuren menestyksen, joka mielestämme puolustaa sekä hänen hoito-ohjelmaansa että hänen ammatillista mainettaan tämän alueen johtavana tutkijana.” Zuckerin terapiaohjelma Neljänkymmenen vuoden terapeuttisen kokemuksensa pohjalta Kenneth Zucker on yhdessä työtovereidensa kanssa kehittänyt terapiaohjelman sukupuoliristiriidasta kärsivien lasten hoitamiseksi. Terapiamallin lähtökohtana on viikoittainen yksilöllinen leikkiterapia, jonka avulla pyritään pääsemään selville siitä, miksi lapsi ajattelee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen. Tarkoituksena on ymmärtää sukupuoliristiriitaan mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten perhedynamiikkaa, älyllisen kehityksen ongelmia tai taustalla vaikuttavia mielenterveysongelmia. Leikkiterapian avulla selvitetään sukupuoliristiriidan taustalla vaikuttavia tekijöitä, kuten jäykkiä sukupuolimalleja, vastakkaisen sukupuolen ihannointia, oman sukupuolen aliarvostusta, ahdistusta suhteessa oman sukupuolen kavereihin, eroahdistuksen ja oman sukupuolikäsityksen välistä suhdetta sekä vanhempien käsitysten vaikutusta. Tähän terapiamalliin sisältyy myös viikoittaisia tapaamisia vanhempien kanssa, jotta päästäisiin selville niistä vanhempien toimintatavoista, jotka mahdollisesti aiheuttavat tai ylläpitävät lapsen sukupuoliristiriitaa. Esimerkiksi raiskatuksi tulleen äidin voi joskus olla vaikea suhtautua luontevasti poikalapseensa, ja feminiinisen pojan maskuliinisella isällä voi joskus olla vaikeuksia ymmärtää poikaansa ja vahvistaa pojan maskuliinista identiteettiä. Toiseksi vanhempia autetaan terapiassa asettamaan lapselle rajoja, jotka rohkaisevat häntä identifioitumaan omalla yksilöllisellä tavallaan omaan biologiseen sukupuoleensa. Sukupuoliristiriidasta kärsivää tyttöä ei pakoteta pukeutumaan erityisen naisellisiin asuihin, mutta hänen ei myöskään anneta käyttää pojan nimeä. Kolmanneksi Zuckerin terapiamallissa rohkaistaan vanhempia tekemään lapsen luonnollista sukupuoli-identiteettiä tukevia toimenpiteitä luonnollisessa ympäristössä. Vanhemmat voivat auttaa lapsia löytämään omaa sukupuoltaan edustavia ystäviä, joilla on samoja kiinnostuksenkohteita ja samanlainen aktiivisuustaso. Vanhemmat voivat viedä lapsiaan toimintaryhmiin, joissa lapset voivat löytää samoista asioista kiinnostuneita oman sukupuolensa edustajia.
Zuckerin terapiamallia on tarkemmin esitelty kirjassa Sukupuoli muutoksessa
