Sukupuolineutraalin avioliittolain vaikutus maailmanlaajuisesti on ollut kaventaa ihmisten vapautta ilmaista näkemyksiään perherakenteiden yhteiskunnallisista seuraamuksista ja lapsen perustavasta ihmisoikeudesta tuntea isänsä ja äitinsä.

Yhtenä esimerkkinä on Kalifornian valtionyliopiston professorin Robert Oscar Lopezin tapaus. Hän on jo yli vuoden ajan ollut yliopistonsa tutkimuksen kohteena sen takia, että hän järjesti opiskelijoilleen vaihtoehtoisen kurssin: vierailevat luennoitsijat perustelivat, että lapsella on oikeus tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.

Vuonna 2015 julkaistussa kirjassaan The Global Sexual Revolution: Destruction of Freedom in the Name of Freedom (Maailmanlaaja seksuaalivallankumous: vapauden tuhoaminen vapauden nimissä) Gabriele Kuby analysoi mielenkiintoisella tavalla poliittista prosessia, jossa seksuaalisen vapauden lisääntyessä ja lapsia seksualisoivan kouluopetuksen laajetessa poliittinen sanan- ja ilmaisunvapaus kaventuu.

Yksituumainen media

Journalisti-lehden pari vuotta sitten tekemässä kyselyssä suurin osa suomalaisten lehtien ja medioiden toimituksista kertoi ajavansa sukupuolineutraalia avioliittolakia. Tämä näyttää vähän kerrassaan johtaneen tilanteeseen, jossa poikkeavia mielipiteitä pyritään sensuroimaan, vaikka kyseessä on asia, josta pitäisi voida keskustella avoimesti.

Uusi Suomi on tähän asti ollut yksi kaikkein vapaimmista medioista Suomessa, joten siellä toteutuvat ajattelun vapauden rajoitukset antanevat kuvaa yleisestä kehityssuuntauksesta. Yhtenä pienenä konkreettisena esimerkkinä vallitsevasta kehityssuunnasta on se, että blogini ”Sukupuolineutraali yhteiskuntakoe: riskinottoa lasten kustannuksella” ja ”Sukupuolineutraali yhteiskuntakoe murentaa ihmisoikeusjärjestelmän” poistettiin Uuden Suomen sivuilta pian niiden ilmestymisen jälkeen. (Kyseiset blogit voi lukea kotisivuillani www.tapiopuolimatka.net olevien linkkien kautta.)

Molempien blogieni ideana oli pohtia niitä yhteiskunnallisia seuraamuksia, joita olemassa olevan tietämyksen valossa voimme olettaa sukupuolineutraalilla avioliittolailla olevan. Jos tällainen pohdinta kielletään tai sitä olennaisesti rajoitetaan, joudumme yhteiskunnallisesti ongelmalliseen tilanteeseen. Avioliittolaki ja sen liitännäislait ovat ihmisten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin kannalta keskeisiä. Jos näiden lakien epäkohdista ei saa julkisesti keskustella, epäkohtia ei ole mahdollista korjata. Tällaisen keskustelun rajoittaminen lienee täysin demokratian hengen vastaista.

Miksi poikkeavia mielipiteitä sensuroidaan?

Miksi poikkeavien mielipiteiden ilmaisua rajoitetaan huolimatta siitä, että valtamedioiden lähes yksituumaisen kannan pitäisi taata ”oikean opin” valta-asema? Yksi syy voi olla se, että tehokaskaan propagandaa ei poista sitä, että isän ja äidin merkitys lapselle on osa jokaisen ihmisen peruskokemusta. Koska tämä biologinen tosiasia on osa ihmisluontoa, tulee tärkeäksi eliminoida äänet, jotka kyseenalaistavat vallitsevan aikuiskeskeisen ajattelun. Vanhempien ja lasten biologinen side on hyvin vahva voima, joka lisää vanhempien lapsilleen antamaa panostusta, lasten vanhempiinsa kohdistamaa kiintymystä ja lasten mahdollisuuksia tulla tuntemaan itsensä tutustumalla omaan biologiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen perimäänsä. Koska sukupuolineutraali avioliittokäsitys on ristiriidassa tämän ihmisen peruskokemuksen kanssa, soraääniä ei mielellään sallita − yksikin hankala soraääni voi herättää ihmiset näkemään, ettei keisarilla ole vaatteita.

Journalisti Brendan O’Neill on analysoinut prosessia, jolla sukupuolineutraali avioliittolaki on useissa maissa saatu voimaan. Hänen mukaansa näissä kampanjoissa on vastustajat vaiennettu käyttäen menetelmiä, joista on puuttunut suvaitsevaisuutta. Tätä hiljentämisen politiikkaa ajavat oudon suvaitsemattomasti juuri ne, joiden kampanjan keskeisiin iskulauseisiin kuuluu suvaitsevaisuuden edistäminen. ”Ihmisiin on kohdistettu merkittävää kulttuurista painetta, jotta heidät saataisiin mukautumaan.”

Jotta voitaisiin puolustaa ihmisen perustavan moraalitajun vastaista käsitystä aikuisten oikeuksien asettamisesta lasten oikeuksien edelle, itse keskustelun reunaehtoja ja mielipiteen vapautta on alettu rajoittaa. Tunneperäisessä ilmapiirissä kieltäydytään käsittelemästä vastapuolen järkeviä perusteluja ja ne sivuutetaan vähätellen