Seksuaalivallankumous perustuu uskoon, jonka mukaan vapaa seksuaalisuus johtaa estottomien, suvaitsevaisten ja onnellisten ihmisten kehitykseen. Margaret Sanger puolusti utopistista mielikuvaa seksuaalisen vapauden kyvystä luoda uusi ja parempi ihminen. ”Seksuaalisuuden avulla ihmiskunta voi saavuttaa suuren henkisen valaistuksen, joka muuttaa maailman ja joka valaisee ainoan tien maanpäälliseen paratiisiin.” (Sanger 104.)
Myyttinen pelastusoppi
Seksuaalisen vapauden aate on myyttinen pelastusoppi: pakanalliseen uskonnollisuuteen perustuva korvike kristillisen evankeliumin julistamalle uskonvanhurskaudelle. Seksuaalisen vapauden aatteen mukaan ihminen voi aidosti toteuttaa itseään vain eläessään vailla seksuaalista elämäänsä rajoittavia moraalinormeja. Tällöin ihmisen uskotaan vapautuvan syyllisyydestä ja häpeästä, jota hän kokee niin kauan kuin hänen seksuaalista käyttäytymistään arvioidaan ulkoapäin asetettujen moraalinormien pohjalta.
Kristillisen uskonvanhurskausopin mukaan ihminen ei vapaudu syyllisyydestä ja häpeästä seksuaalisten normien kumoamisen avulla vaan saadessaan syntinsä anteeksi Kristuksen sovitustyön pohjalta. Avioliittonormi pysyy voimassa, mutta sen täyttämisessä epäonnistuva ihminen saa syntinsä anteeksi ja on uskon kautta vanhurskas. Uskonvanhurskauden hedelmänä ihminen saavuttaa sisäisen rauhan ja ilon, jonka voimasta hän voi tehdä hyviä tekoja. Kristinuskon hedelmät kertovat uskonvanhurskausopin totuudesta.
Seksuaalivallankumouksen teologia
Seksuaalivallankumouksen ideologia vaikuttaa myös aikamme avioliittoteologiaan. Esimerkiksi piispa Björn Vikström uskoo ihmisen vapautuvan syyllisyydestä, kun aikamme ihmisten parissa yleisiä seksuaalitottumuksia ei luonnehdita moraalittomiksi. ”Seksuaalisuuden moninaisuuden hyväksyminen vailla erilaisuuden pelkoa voi mahdollistaa ihmisen vapautumisen häpeästä ja syyllisyydentunteesta.” (Monta rakkautta, 145) Seksuaalikasvatukseen liittyen Vikströmin kirjoittaa: ”Aikuisten tehtävä on antaa lupa seksuaaliselle ja sukupuoliselle moninaisuudelle.” (149)
Vikströmin mukaan ”Kirkon seksuaalietiikan tulee tukea myös naimattomien ja yksinelävien sekä homojen ja lesbojen mahdollisuuksia toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Heteroseksuaalisen avioliiton tarjoaminen elinikäisen selibaatin ainoaksi vaihtoehdoksi ei enää ole uskottava ratkaisu. − − Esiaviollisen seksin, avosuhteiden ja homoseksuaalisuuden mustavalkoinen leimaaminen synniksi ei ole hedelmällinen lähtökohta dialogille kirkon edustamien ihanteiden ja nykyihmisten elämäntapojen välillä.” (149−150) Avioliittoinstituutio on Vikströmin mukaan vain yksi mahdollinen muoto toteuttaa seksuaalisuutta.
Uskonvanhurskaus ei merkitse laittomuutta
Vikströmin mukaan ihminen vapautuu seksuaalisuuteen liittyvästä syyllisyydestä ja häpeästä, kun kirkko lakkaa opettamasta Raamatun avioliittokäsitystä. Vikström olettaa, ettei ihmisen omatunto enää tunnista elinikäisen ja puolisouskollisen avioliiton velvoittavuutta, jos sen opettaminen kirkossa ja yhteiskunnassa lakkaa.
Sen sijaan kristillisen uskonvanhurskausopin mukaan ihminen vapautuu syyllisyydestä ja häpeästä ottaessaan vastaan anteeksiantamuksen Kristuksen sijaissovituksen varassa. Georg Stöckhardt on analysoinut kristillistä uskonvanhurskausoppia syvällisellä tavalla kirjassaan Apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen selitys: ”Meidän on pidettävä kiinni siitä, että usko vanhurskauttaa ilman kaikkia tekoja, mutta – – ilman lakia oleminen ei merkitse laittomana olemista sillä tavoin, että jokainen voi tehdä mitä haluttaa” (s. 29).
Kirjallisuus
Puolimatka, Tapio (2017) Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus. Kauniainen: Perussanoma.
Stöckhardt, Georg (2010) Apostoli Paavalin Roomalaiskirjeen selitys. Suomeksi toimittanut Markku Särelä. Lahti: Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko.
Vikström, Björn (2016) Monta rakkautta: Seksuaalisuuden, parisuhteen ja avioliiton teologia. Helsinki: Kirjapaja.
