Seksuaalikasvatuksen tarpeellisuuteen usein vedotaan keinona estää nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä. Seksuaalikasvatuksen ajatellaan antavan tietoa, joka suojaa nuoria hyväksikäytöltä.
Suomessa ja muualla Euroopassa paljastunut laajamittainen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö osoittaa kuitenkin puutteita sekä seksuaalikasvatuksessa että seksuaaliterveyden vaalimiseksi kehitetyissä toimintaohjelmissa. Vaikka nykyään vallitsevan niin sanotun ”kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen” toteuttajien tarkoitukset ovat hyviä, sen lähestymistapa ei näytä tarjoavan nuorille valmiuksia välttää seksuaalista hyväksikäyttöä.
Ennemminkin vallitseva lähestymistapa seksuaalimoraalin suhteen on osa ongelmaa, koska se pitää kaikkia seksuaalisia elämäntapoja samanarvoisina eikä tuo esille naisen ja miehen elinikäisen ja puolisouskollisen avioliiton erityismerkitystä. Tällainen opetus ei kehitä nuorten kykyä erottaa aitoa rakkautta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Seksuaalisen kokeilun rohkaisu
Nykyinen seksuaalikasvatus tekee nuorista helppoja uhreja, koska se rohkaisee seksuaaliseen kokeiluun, irrottaa seksuaalisuuden aviollisesta rakkaudesta ja korostaa fyysisen nautinnon etsimistä.
Nykyisen seksuaalikasvatuksen antama kuva ehkäisyvälineillä suojatun seksin turvallisuudesta vähentää seksuaalisen aktiivisuuden hintaa ja tekee todennäköisemmäksi (ainakin joidenkin teinien kohdalla) että he alaikäisinä alkavat elää seksuaalisuhteissa ja näin altistuvat hyväksikäytölle.
Seksuaaliopetuksen normittomuus
Seksuaalimoraalinen normittomuus kiteytyy maailman terveysjärjestön WHO:n Seksuaalikasvatuksen standardien ohjeessa, jonka mukaan 9−12-vuotiaat lapset on opetettava ”tekemään tietoinen päätös hankkia tai olla hankkimatta seksuaalisia kokemuksia”.
Tällainen opetus luo 9-12 vuotiaiden lasten ja nuorten mieleen odotuksen, että heillä tulee olemaan sarja satunnaisia seksuaalisuhteita. Tämän odotuksen pohjalta lapsen on vaikea tunnistaa hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäyttöä. Nuoret tarvitsevat avioliiton ja perhe-elämän merkitystä korostavan seksuaalikasvatuksen tarjoamia kriteereitä, joiden avulla he voisivat tunnistaa seksuaalisen hyväksikäytön.
Normittomuus terveystiedon oppikirjassa
Laajalti Suomen kouluissa käytetään yläasteikäisille eli 13-15-vuotiaille tarkoitettua terveystiedon oppikirjaa Voimaa Terveystieto 7-9, joka kuvaa luonnollisena ja turvallisena vaihtoehtona, että nuoret etenevät ehkäisyvälineiden suojaamiin seksisuhteisiin. “Seksi on (..) toimintaa, jolla tavoitellaan hyvän olon tunnetta, nautintoa ja seksuaalista kiihottumista” (126).
Tätä viestiä vahvistetaan kertomalla koululaisille, ettei Suomen laki “kiellä alle 16-vuotiailta seurustelua tai seksiä” (144) ja että “ensimmäisen yhdynnän kokemiseen ei ole olemassa oikeaa ikää. Jotkut kokevat sen jo nuorena (..)” (130).
Groomausjengien taktiikka
Opetus nuorten välisten seksuaalisuhteiden turvallisuudesta ja hyväksyttävyydestä altistaa nuoria seksuaaliselle hyväksikäytölle, koska groomausjengit (jotka systemaattisesti muokkaavat nuoria seksuaalista hyväksikäyttöä varten) käyttävät usein nuoria teini-ikäisiä luodakseen ensimmäisen kontaktin nuoreen. Englantilaisten groomausjengien toimintaa tutkinut Times-lehden reportteri Andrew Norfolk sai selville, että ”ensimmäisen kontaktin tyttöihin loivat nuoret pojat”.
Nuoren tunteet herätetään antamalla hänelle huomiota, hemmottelemalla häntä ja synnyttämällä hänessä tunne, että hän on tärkeä. Tytölle annetaan rahaa ja lahjoja ja häntä imarrellaan kohteliaisuuksilla. Hänelle tarjotaan huumeita ja alkoholia.
Tultuaan riippuvaiseksi huomionosoituksista, rakastuttuaan ja aloitettuaan seksuaalisuhteen hyväksikäyttäjän kanssa, hänet manipuloidaan tai pakotetaan olemaan seksuaalisuhteissa myös pojan ystävien ja sukulaisten kanssa. Tällä tavalla häntä muokataan prostituutiota varten. Jos tyttö yrittää vetäytyä jengin yhteydestä, häneen kohdistetaan uhkauksia ja väkivaltaa.
Vanhempien auktoriteetin murtaminen
Edellä mainitussa oppikirjassa rohkaistaan alaikäisiä seksuaalisuhteisiin pelkästään omien tunteidensa ja halujensa pohjalta, riippumatta vanhempien arvoista: ”Jokaisella on lupa tuntea seksuaalista halua ja nautintoa yksin ja kumppanin kanssa.” (126) Nuorten ihmisoikeuksiin väitetään kuuluvan ”oikeus nauttia seksuaalisuudesta”: ”Nuori päättää itse milloin, kenen kanssa ja millaista seksiä hän haluaa.” (143)
Tällainen nuoren erottaminen vanhempiensa ohjauksesta altistaa hänet hyväksikäytölle. Groomausjengit ovat kehittäneet tekniikoita erottaakseen tytön vanhemmistaan käyttämällä hyväkseen teini-iän kapinointia ja rohkaisemalla tyttöä uskomaan, että hänen perheensä pyrkii kontrolloimaan ja rajoittamaan hänen elämäänsä. Jos vanhemmat pyrkivät estämään tyttärensä hyväksikäytön, jengi pyrkii vieraannuttamaan tytön vanhemmistaan syyttämällä heitä yksisilmäisiksi fanaatikoiksi.
Kriittisen arviointikyvyn turruttaminen
Ko. oppikirjassa ei kehitetä nuorten kriittistä arviointikykyä: ”Kaikenlaiset tunteet ja ajatukset ovat täysin turvallisia, sallittuja ja arvokkaita. Sen sijaan voimakkaan tunteen tai ajatuksen torjuminen voi aiheuttaa ahdistusta.” 122)
Oppijalle annetaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko kritiikittömästi hyväksyä kaikki tunteet ja ajatukset tai torjua ne. Huomiotta jätetään kolmas vaihtoehto: tunteiden kriittinen arviointi.
Moni nuori oppii katkeran kokemuksen kautta, ettei hän voi luottaa ihastumisen ja rakkauden tunteisiinsa, jotka taitava hyväksikäyttäjä hänessä herättää. Nuorta tulisi ohjata arvioimaan tunteitaan ja halujaan sen perusteella, minkälaiseen elämäntapaan ne johtavat.
Nuorten laajamittainen hyväksikäyttö Englannissa
Nottinghamin yliopiston professori David Patonin mukaan seksuaalikasvatuksen välittämät väärät asenteet ovat mahdollistaneet tuhansien hauraiden nuorten seksuaalisen hyväksikäytön Englannissa. Sosiaaliviranomaiset pitivät alaikäisten seksuaalista aktiivisuutta normaalina osana nuorten kasvuprosessia. Arvoneutraali lähestymistapa ei antanut heille kriteereitä puuttua tietoonsa tulleisiin hyväksikäyttötapauksiin. He pitivät riittävänä tarjota nuorille ehkäisyvälineitä. Patonin mukaan tämä osoittaa, että ”vallitsevat pyrkimykset teini-ikäisten seksuaaliterveyden parantamiseksi ovat usein edistäneet ja pitäneet yllä haavoittuvien nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä.”
Tämä puuttumattomuuden kulttuuri on syynä siihen, että kymmeniä tuhansia nuoria on käytetty seksuaalisesti hyväksi Englannissa viimeisten vuosikymmenten aikana. Nuoria, jopa 11-vuotiaita tyttöjä on raiskattu monien henkilöiden toimesta, kaupattu muihin Englannin kaupunkeihin, siepattu, lyöty ja peloteltu, uhattu aseilla, pakotettu todistamaan väkivaltaisia raiskauksia ja uhattu, että he olisivat seuraavia, jos he kertoisivat jollekin.
Groomausjengin uhri kertoo elämästään
14-vuotiaana Rotterhamissa pitkäaikaisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunut Sammy Woodhouse julkaisi vuonna 2018 kokemuksistaan kirjan: Just a Child: Britain’s Biggest Child Abuse Scandal Exposed. (Blink Publishing 2018) Kirjassa hän analysoi yksityiskohtaisesti sitä prosessia, jonka välityksellä hänen itsetuntonsa tuhottiin ja hän alkoi mieltää itsensä seksiobjektiksi, jonka elämän tarkoituksena on miesten seksuaalinen tyydyttäminen.
Groomausjengin jäsen nimeltä Ash tustui Samanthaan kadulla, onnistui saavuttamaan Samanthan luottamuksen ja loi häneen kuukauden sisällä intiimin suhteen. Samantha uskoi, että Ash oli henkilökohtaisesti kiinnostunut hänestä ja rakastunut häneen. ”Ash lupasi minulle maailman ja halusi mennä kanssani naimisiin, me puhuimme siitä, kuinka kasvattaisimme yhdessä lapsia ja vanhenisimme yhdessä.”
Luotuaan seksuaalisuhteen 14-vuotiaan Samanthan kanssa ja saatuaan hänet rakastumaan itseensä Ash alkoi systemaattisesti hyväksikäyttää Samanthaa, kohdella häntä yhä väkivaltaisemmin ja näin kehittää Samanthassa asenteita, jotka mahdollistaisivat hänen käyttämisensä prostituutiossa. Vaikka Samantha uskoi olevansa Ashin ainoa rakastettu, todellisuudessa 24-vuotias Ash oli itse asiassa naimisissa ja hänellä oli samaan aikaan seksuaalisuhde parinkymmenen muun tytön kanssa, joita hän koulutti prostituutioon. Hän käytti näiden nuorten tyttöjen seksuaalipalveluja omien velkojensa maksuksi ja myi heitä ulkopuolisille.
Samantha kertoo, että häneltä meni vuosikymmen, ennen kuin hän tunnisti olevansa hyväksikäytetty ja ymmärsi hyväksikäytön johtaneen hänet epäterveisiin suhteisiin miesten kanssa. ”Minut oli aivopesty niin perusteellisesti, että jopa aikuisena ajattelin olevan normaalia elää suhteissa väkivaltaisten poikaystävien kanssa ja sietää vihaamiani ammatteja, joissa minut seksualisoitiin yhä uudestaan minulle tuntemattomien ihmisten nautinnon vuoksi.”
Suomen tilanne
Samantha ajautui toimimaan alastontanssijana seksiklubilla ja vasta vuosien päästä hän ymmärsi, että ”alastontanssijana toimiminen oli Ashin perintöä. Hän oli aivopessyt minut ajattelemaan, että oli normaalia tulla kohdelluksi pelkkänä seksiobjektina, joka on olemassa vain miesten nautintoa varten. Minulla ei ollut ollenkaan itsekunnioitusta ja itsearvostusta. Hän riisti minulta itsekunnioitukseni ja jätti minulle vain tyhjän persoonan kuoren.” Kaiken takana oli se, että väkivaltainen seksuaalinen hyväksikäyttö oli johtanut siihen, että ”en pystynyt käsittelemään tunteitani ja rakensin muurin itseni ympärille.”
Suomessakin paljastuneen lasten ja nuorten systemaattisen kaltoinkohtelun tarkoituksena ei ole pelkästään nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö. Tarkoituksena on vähän kerrassaan murtaa nuoren itsetunto ja saada hänet väkivallalla ja uhkailulla alistumaan seksuaaliseksi kauppatavaraksi, joka tuo tuloja hyväksikäyttäjille. Tätä prosessia toteuttavat jengit saattavat olla myös yhteydessä huumekauppaan, kuten oli asianlaita Samanthaa hyväksikäyttäneen jengin kohdalla, ja jengin tarkoitusperiä palvelee nuorten koukuttaminen huumeisiin.
