Viimeaikaisessa keskustelussa pedofilian normalisoimisesta ja laillistamisesta on osin ajauduttu sivuraiteille ja vältetty tarkastelemasta itse asiaa lasten ja nuorten oikeudesta seksuaaliseen koskemattomuuteen. Asiaa koskevaa keskustelua on koottu Apowikiin,
Eräs keskustelussa vältelty tärkeä näkökohta voidaan ilmaista kysymyksellä: Altistaako nykyinen seksuaalikasvatus ja seksuaalisuuteen liittyvä asenneilmapiiri lapsia ja nuoria seksuaaliselle hyväksikäytölle?
Laajamittainen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Englannissa
Yhtenä konkreettisena esimerkkinä lapsia uhkaavista vaaroista on Englannissa paljastunut laajamittainen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.
Yhden tutkimusraportin mukaan Rotherdamissa käytettiin hyväksi 1400 lasta vuosina 1997-2013. Vuosilta 2013-2016 on myös virallisia raportteja lasten hyväksikäytöstä Torbayssa, Liverpoolissa, Rochdalessa, Thurnockissa, Oxfordshiressa, Hampshiressa, ja Bristolissa.
Sosiaaliviranomaisten välinpitämätön asenne
Lasten laajamittaisen seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisti sosiaaliviranomaisten parissa yleinen asenne, joka piti aikuisten ja lasten seksuaalisuhteita ongelmattomina ja piti oikeana suhtautua niihin ei-arvottavasti. Tästä syystä sosiaaliviranomaiset eivät puuttuneet tietoonsa tulleisiin hyväksikäyttötapauksiin.
Yleisesti oletettiin, että alaikäiset nuoret ovat kypsiä tekemään omat elämäntapavalintansa, ja että heidän keskinäiset seksuaalisuhteet perustuvat yhteiseen suostumukseen. Raporteissa kuitenkin paljastui, että nuorten seksuaalisuhteet usein perustuivat hyväksikäyttöön. Nuoret eivät hyväksikäytön aikana itse välttämättä tiedostaneet, että kyse on hyväksikäytöstä, koska he olivat seksuaalikasvatuksesta omaksuneet asenteen, että kaikki erilaiset seksuaalisuhteet ovat samanarvoisia.
Haavoittuvien lasten hyväksikäyttö
12-vuotiaita saatettiin houkutella seksiin lahjoilla, alkoholilla ja huumeilla ja lopulta heidän seksuaalisia palveluksiaan alettiin myydä ulkopuolisille. Nuori saattoi itse kuvitella suhteen alun perin perustuneen molemminpuoliseen suostumukseen ja olevan tasapuolinen seurustelusuhde. Hänen hyväuskoisuuttaan kuitenkin käytettiin hyväksi ja hänet lopulta manipuloitiin tai pakotettiin tarjoamaan seksuaalipalveluksia myös suhteen ulkopuolisille henkilöille. Näistä palveluksista otti rahallisen hyödyn nyt parittajaksi muuttunut tai osoittautunut seurustelukumppani.
Vaihtoehtoehtoisesti seksuaalisten hyväksikäyttäjien palveluksessa olevia nuoria käytettiin houkuttelemaan haavoittuvia nuoria aikuisten kokoontumisiin, joissa heidät altistettiin seksuaaliselle hyväksikäytölle ja heidät saatiin väkivallan ja pelottelun avulla alistetuiksi ja vaiennetuiksi.
Vanhempien syrjäyttäminen
Vanhempien yritykset pelastaa lapsensa seksuaaliselta hyväksikäytöltä torjuttiin, koska heidän katsottiin häiritsevän lapsensa normaalia seksuaalista kypsymisprosessia. Eräässä tapauksessa perheenisä, joka yritti pelastaa 13-vuotiaan tyttärensä seksuaaliselta hyväksikäytöltä, joutui itse pidätetyksi.
Seksuaalikasvatuksen ongelmat
Norman Wells (2017) on analysoinut Englannissa tapahtuneita lasten ja nuorten seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia tukeutuen asiasta tehtyihin virallisiin raportteihin ja yhteen itsenäiseen tapaustutkimukseen. Analyysinsä pohjalta hän kritisoi vallitsevaa seksuaalikasvatusta siitä, että se on tuottanut nuoriin asenteita, jotka altistavat heidät seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Englannissa tapahtuneista lasten hyväksikäyttötapauksista tehdyt viralliset raportit antavat viitteitä siitä, että seksuaalikasvatusohjelmille ominainen relativistinen ja ei-moraalinen lähestymistapa ei onnistu suojelemaan lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Relativistinen ja ei-moraalinen seksuaalikasvatus on ennemminkin osa ongelmaa, koska moraalisten absoluuttien hylkääminen aiheuttaa lapsissa ja nuorissa hämmennys ja heikentää heidän kykyään suojautua hyväksikäytöltä.
Lapset ja nuoret altistetaan seksuaalisen hyväksikäytön vaaralle seksuaalikasvatuksessa tavanomaisesti välitettyjen käsitysten välityksellä, joissa seksuaalisuus ymmärretään ensisijaisesti nautinnon etsimisen välineeksi. Nuoria rohkaistaan itse tekemään tietoinen päätös, milloin he ovat valmiita aloittamaan seksuaalielämän. Esimerkiksi maailman terveysjärjestön WHO:n seksuaalikasvatuksen standardien mukaan 9-12 vuotiaat tulee opettaa ”tekemään tietoinen päätös hankkia tai olla hankkimatta seksuaalisia kokemuksia”.
Niin sanottu ”kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus” luo nuorten ihmisten mieliin odotuksen, että heillä tulee olemaan sarja satunnaisia seksuaalisuhteita. Tällaisen odotuksen pohjalta lapsen on vaikea tunnistaa hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäyttöä. Tällaisten odotusten varaan rakentuvassa kulttuuri-ilmapiirissä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö jää helposti huomaamatta ja haavoittuvat lapset ja nuoret jätetään vaille suojaa.
Sikäli kuin turvallinen seksuaalielämä ja vastuullinen seksuaalinen käyttäytyminen pelkistetään ehkäisyvälineiden käyttöön ja suostumuksen antamiseen ja vastaanottamiseen, seksuaalikasvatus altistaa lapset ja nuoret lisääntyvälle vaaralle tulla seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Ilman avioliiton ja perhe-elämän merkitystä korostavaa seksuaalikasvatusta nuoret jäävät vaille kriteereitä, joiden avulla he voisivat tunnistaa seksuaalisen hyväksikäytön.
Professori David Patonin kritiikki
Nottinghamin yliopiston professori David Paton (2017) kritisoi sitä, että kulttuurissamme on alettu pitää alaikäisten seksuaalista aktiivisuutta normaalina osana nuorten kasvuprosessia ja suhteellisen harmittomana niin kauan kuin se perustuu yhteiseen suostumukseen. Viralliset seksuaalikasvatusohjelmat ja pyrkimykset teini-ikäisten seksuaalisen terveyden edistämiseksi ovat usein perustuneet virheellisiin lähestymistapoihin. Seksuaalikasvatus on muokannut nuoriin asenteita, jotka ovat altistaneet heidät seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Patonin (2012) tutkimusten mukaan taloustieteellisten mallien pohjalta on mahdollista osoittaa linkki ehkäisyvälineiden helpon saannin ja teinien lisääntyneiden seksuaalisuhteiden välillä. Ehkäisyvälineiden helppo saatavuus ”vähentää seksuaalisen aktiivisuuden hintaa ja tekee todennäköisemmäksi (ainakin joidenkin teinien kohdalla) että he alaikäisinä alkavat elää seksuaalisuhteissa”.
Patonin kiinnittää huomiota siihen, että joidenkin Yhdysvaltojen osavaltioiden määräämä pakollinen vanhempien osallistaminen on vähentänyt alaikäisten abortteja, sukupuolitauteja ja parantanut teinien mielenterveyttä.
Girman ja Patonin (2011) tutkimuksen mukaan katumuspillerien helppo saatavuus lisää sukupuolitautien määrää teini-ikäisten parissa. Tutkimus on myös osoittanut, että kondomien jako kouluissa lisää teini-ikäisten sukupuolitautien ja teiniäitien määrää (Buckles & Hungerman 2016).
Patonin mukaan seksuaalikasvatuksen välittämien väärien asenteiden seurauksena tapahtunut laajamittainen hauraiden nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö pakottaa arvioimaan uudelleen seksuaalisen terveyden edistämiseksi tuotettuja kasvatusohjelmia. Laajamittaisten hyväksikäyttötapausten tultua julki asiantuntijoilla ei enää ole mitään veruketta jatkaa entiseen tapaan ja kieltäytyä kriittisesti arvioimasta perustavia oletuksiaan.
Vääristynyt käsitys lasten seksuaalioikeuksista
Käsitys, jonka mukaan lapsilla ja nuorilla on seksuaalioikeuksia siinä merkityksessä kuin IPPF (International Planned Parenthood Federation) ja maailman terveysjärjestö WHO tätä käsitystä puolustavat, on omiaan murentamaan sekä vanhempien että sosiaaliviranomaisten mahdollisuuksia suojella lapsia ja nuoria seksuaaliselta hyväksikäytöltä.
Lapsilla ja nuorilla on tietysti seksuaalioikeuksia siinä perinteisessä mielessä, että heillä on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen. IPPF ja WHO kuitenkin puolustavat seksuaalioikeuksien käsitettä siinä mielessä, että jo 10-vuotialla nuorilla on oikeus itse päättää siitä, elävätkö he seksuaalisuhteissa vai eivät. Tätä seksuaalioikeuksien käsitettä käytetään torjumaan vanhempien mahdollisuutta rajoittaa lastensa seksuaalista käyttäytymistä.
WHO ja IPPF vetoavat lasten ja nuorten oletettuun kykyyn tehdä autonomisia, itseohjautuvia ja itsenäisiä ratkaisuja. Käytännössä kuitenkin nuorten kyky ottaa huomioon tekojensa pitkäaikaisvaikutuksia on vielä heikko ja he tarvitsevat tässä suhteessa vanhempiensa tukea.
Kirjallisuus
Apowiki:
Buckles, Kasey S. & Hungerman, Daniel M. (2016) ”The Incidental Fertility Effects of School Condom Distribution Programs”, NBER Working Paper 22322, June 2016.
Girma, Sourafel & Paton, David (2011) ”The Impact of Emergency Birth Control on Teen Pregnancy and STIs”, Journal of Health Economics, 30 (2), 2011, ss. 373-380.
Paton, David (2012) ”Underage Conceptions and Abortions in England and Wales 1969-2009: the Role of Public Policy”, Education and Health, 2012, Vol. 30 No. 2.
Paton, David (2017) ”Foreword”, teoksessa Wells 2017.
Wells, Norman (2017) Unprotected. How the normalisation of underage sex is exposing children and young people to the risk of sexual exploitation. Ashford: Family Education Trust.
