Suomessa ja yleensä länsimaissa uskotaan vahvasti tieteellisen tutkimuksen vapauteen toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Koreassa ja entisessä Neuvostoliitossa. Taustalla vaikuttaa tiedekäsitys, jonka mukaan erilaisten lähtökohtaoletusten pohjalta rakennetut tutkimusohjelmat kilpailevat toistensa kanssa ja tutkimustuloksia arvioidaan niiden kyvyllä tehdä oikeutta todellisuuden asiaintiloille.
Sensuurivaatimus
Suomalaisessakin keskustelussa esiintyy kannanottoja, joiden mukaan tietynlaiset maailmankatsomukselliset taustaoletukset tulisi sensuroida akateemisesta keskustelusta. Yhtenä esimerkkinä on Antti Snellmanin mielipidekirjoitus Jyväskylän ylioppilaslehdessä, jossa hän protestoi sitä, että kristillisten taustaoletusten annettaisiin vaikuttaa akateemisessa maailmassa.
Konkreettiseksi esimerkiksi Snellman ottaa kasvatustieteen tutkintovaatimuksissa olevan kirjan Kasvatus, arvot ja tunteet. Hän protestoi kirjan käyttöä, koska ”on täysin mahdotonta olettaa, että hänen [kirjan kirjoittajan] tieteellinen toimintansa ei sisältäisi ’uskonnollisia mielipiteitä’”.
Snellman haastaa yliopistoa ottamaan kantaa asiaan samalla kun hän pelkää että yliopistolta puuttuu kannanottoon tarvittavaa rohkeutta. Ilmeisesti rohkeutta osoittaisi, jos yliopisto alkaisi avoimesti sensuroida opetusta Snellmanin maailmankatsomuksen ehdoilla.
Johtavatko puhdistukset tieteen kehitykseen?
Yliopistojen puhdistaminen kaikesta jumaluskoon viittaavasta ei ole uusi idea. Sitä toteutettiin ateistisessa Neuvostoliitossa. Seurauksena olivat maailmanhistorian laajamittaisimmat ja verisimmät tiedevainot. Muun muassa genetiikan tutkimus kiellettiin ja sen edustajia erotettiin viroistaan, vangittiin ja tapettiin, koska genetiikan katsottiin edustavan ”papillista taikauskoa”. Genetiikan teoreettisia rakennelmia verrattiin ”uskonnollisiin käsityksiin kuolemattomasta sielusta”. Jostain syystä tieteen kehitys ei kuitenkaan vauhdittunut tehokkaiden puhdistusten avulla.
Pohjois-Korean yliopistojen oppimateriaalit on tehokkaasti puhdistettu kaikesta jumaluskosta. Kim Il-Sungin ja Pjongjangin yliopistoilta ei puutu rohkeutta eliminoida toisinajattelijoita. Turvamiehet valvovat sekä opettajia että opiskelijoita ja siirtävät ”väärien” käsitysten esittäjät uudelleenkoulutettaviksi työleireille. Pohjois-Korean tieteen saavutukset ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään.
Kristinuskon vaikutus tieteen kehitykseen
Snellmanin mielestä yliopisto-opetuksessa ei saisi käyttää aineistoa, jossa heijastuu tutkijan kristillinen vakaumus. Minkälaiseen yliopistoon tämä johtaisi? Aikamme tieteenhistorian tutkimus on osoittanut, että Nikolai Kopernikuksen, Johannes Keplerin, Galileo Galilein, Robert Boylen, Isaac Newtonin, Michael Faradayn ja James Clerk Maxwellin kaltaisten tieteellisen vallankumouksen uranuurtajien kristillinen vakaumus ohjasi heidän tutkimustyötään.
Tieteellinen vallankumous 1500-1700 -luvuilla pohjautui lähtökohtaan, joka painotti Jumalan luomistyötä, suunnitelmaa ja kaitselmusta. Robert Boyle, Isaac Newton ja John Ray uskoivat, että luodun maailman tutkiminen antaa tietoa Luojan viisaudesta ja älykkyydestä ja että luonnon suunnitelmallisuus osoittaa Jumalan hallitsevan luomakuntaansa. Kristillinen usko Jumalan hallintavaltaan oli tähtitieteilijä Johannes Keplerin päävaikuttimia hänen väittäessään, että Jumala on luonut maailman, joka ilmentää geometrista järjestystä ja aritmeettista harmoniaa. Suurelle osalle tieteellisen vallankumouksen toteuttajista usko Jumalaan ja luonnontiede olivat erottamattomia pyrittäessä ymmärtämään maailmaa. (Osler 2009: 92–94, 96–98)
Isaac Newton ja painovoimalaki
Viimeaikainen Newton-tutkimus on osoittanut, että Newtonin käsitys Jumalasta vaikutti hänen käsitykseensä aineen luonteesta, joka puolestaan ohjasi hänen tieteellistä teorianmuodostustaan tavoilla, jotka tekivät mahdollisiksi monia hänen keskeisistä tieteellisistä löydöistään.
Tieteenhistorioitsija Betty Jo Dobbs (1988: 81) osoittaa, että Newtonin ajattelun perusta on hänen Jumala-käsityksessään. Newton oli vakuuttunut, että maailma on täysin riippuvainen Jumalan vapaasta tahdosta. Siksi Newton oli avoin mahdollisuudelle, että aineellinen kappale voi vaikuttaa toiseen kappaleeseen koskettamatta sitä, etäisyydestä. Älyllisesti avoin asenne teki hänelle mahdolliseksi löytää yleisen painovoimalain, joka oli ristiriidassa vallitsevien mekanististen oletusten kanssa. Newtonin käsitys Jumalasta ei ainoastaan johtanut häntä keksintöönsä vaan myös ohjasi sen yksityiskohtaisempaa kehittämistä. (Wykstra 1996: 145)
Jumalauskon vaikutuksesta kertoo esimerkiksi hänen varhainen, vuodelta 1684 peräisin oleva käsikirjoituksensa De Gravitatione et Equipondo Fluidorum:
Kuvaamani kappaleen idean käyttökelpoisuus tulee ilmeiseksi sen tosiasian kautta, että se selvästi sisältää tietynlaisen maailmankäsityksen päätotuudet ja täysin vahvistaa ja selittää ne. Sillä me emme voi olettaa tämänkaltaisia kappaleita, ilman että samanaikaisesti oletamme Jumalan olevan olemassa. (Newton 1962: 143–144.)
Newtonin käsitys aineesta riippui hänen Jumala-käsityksestään, koska aine on Jumalan luomusta ja Jumala ylläpitää aineen lainalaisuuksia.
Michael Faraday ja sähkömagneettinen kenttäteoria
Michael Faradayn elämänkerran kirjoittaja toteaa, että Faraday ”teki tieteellistä työtään teologisesti informoidun luontokäsityksen viitekehyksessä ja puolusti tieteellistä metodia, joka voidaan samoin suhteuttaa hänen uskontoonsa” (Cantor 1991: 225). Faradayn tutkimustyötä ohjasi usko siihen, että ”koska luonto on Jumalan suunnittelema, se on täysin säädelty järjestelmä ja sen säätely on toteutettu lainalaisuuksien avulla” (202). Lisäksi Jumalan ”suunnitelma on yksinkertainen niin, että näennäisesti monimutkaiset ilmiöt voidaan selittää hyvin harvojen lakien avulla” (202). Faradayn tutkimustyötä ja hänen tekemiään keksintöjä pohjusti ja ohjasi ”vakaumus, että luonto muodostuu voimista, jotka toimivat lainmukaisesti Jumalan asettaman järjestelmän mukaisesti” (244).
Faradayn usko kolmiyhteiseen Jumalaan sai hänet olettamaan, että luonnossa vallitsee ”ykseys moneudessa”. Hänen tältä pohjalta keksimänsä sähkömagneettiset lainalaisuudet loivat pohjan James Clerk Maxwellin sähkömagneettiselle kenttäteorialle. ”Kristillisen kolminaisuusopin selkeänä ilmentymänä tämä [usko ykseyteen moneudessa] antaa syyn uskoa, että yksittäiset voimat ovat salaperäisesti yhdistyneet toistensa kanssa ja että eri voimat ovat näkymättömän Jumalan ulkoisia symboleja.” (Cantor 1991: 172)
Einstein arvosti Faradayn ja Maxwellin työtä niin paljon, että hän kirjoitti: ”Suurin muutos fysiikan aksiomaattisessa perustassa ja vastaavasti todellisuuden rakennetta koskevissa käsityksissämme Newtonin perustaman fysikaalisen teorian jälkeen tapahtui Faradayn ja Maxwellin sähkömagneettisiin ilmiöihin kohdistuvan tutkimuksen välityksellä” (Einstein 1982: 29).
Johtopäätökset opetukselle
Pitäisikö opetuksessa siis sivuuttaa näiden tieteen vallankumouksen uranuurtajien merkitys tieteen kehitykselle, koska kristillisyys on vaikuttanut heidän tutkimustyöhönsä? Pitäisikö meidän kieltäytyä opettamasta painovoimalakia sillä perusteella, että sen keksiminen perustui Isaac Newtonin jumalakäsitykseen ja sen ohjaamaan käsitykseen aineen luonteesta?
Saavatko opiskelijat enää tutustua tšekkiläisen uskonpuhdistajan Amos Comeniuksen kasvatusajatteluun? Onko yliopistossa lupa lukea René Descartesin, John Locken tai Max Schelerin teoksia, joissa heijastuu heidän kristillinen vakaumuksensa? Vai pitäisikö heidän teoksensa hävittää yliopiston kirjastoista?
Tiede perustuu avoimeen keskusteluun
Hollantilainen kristitty filosofi Herman Dooyeweerd piti ”inhimillisen tiedonhankinnan perustavana sääntönä sitä, että totuus saavutetaan vain erilaisten mielipiteiden välisen avoimen konfliktin kautta”. Kun kunkin ajatusjärjestelmän perimmäinen lähtökohta paljastetaan, tulee helpommaksi käydä avointa kriittistä keskustelua eri lähtökohtaoletusten pohjalta muodostettujen tieteellisten ja filosofisten järjestelmien kyvystä tehdä oikeutta todellisuuden asiaintiloille. Tieteen itsekriittisyys perustuu tieteentekijöiden väliselle kriittiselle keskustelulle, jossa omat perususkomukset altistetaan vastakkaisten näkökantojen tarjoamalle koettelulle.
Kirjallisuus
Cantor, Geoffrey (1991) Michael Faraday: Sandemanian and Scientist. A Study of Science and Religion in the Nineteenth Century. New York: St. Martin’s Press.
Dobbs, B. J. T. (1988) “Newton’s Rejection of a Mechanical Aether for Gravitation: Empirical Difficulties and Guiding Assumptions”, teoksessa A. Donovan & L. Laudan & R. Laudan (toim.) Scrutinizing Science: Empirical Studies of Scientific Change. Synthese Library Studies in Epistemology, Logic, Methodology, and Philosophy of Science, vol. 193. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers.
– (2000) “Newton as Final Cause and First Mover”, teoksessa Osler toim. (2000).
– (2002) The Janus Faces of Genius: The Role of Alchemy in Newton’s Thought. Cambridge: Cambridge University Press.
Einstein, Alfred (1982) “Maxwell’s Influence on the Development of the Conception of Physical Reality”, teoksessa James Clerk Maxwell: A Dynamical Theory of the Electromagnetic Field, toim. Thomas F. Torrance. Edinburgh: Scottish Academic Press, 29–32.
Newton, Isaac (1962) Unpublished Scientific Papers of Isaac Newton, toim. A. R. Hall & M. B. Hall. Cambridge: Cambridge University Press.
Numbers, Ronald L. (2009, toim.) Galileo Goes to Jail and Other Myths about Science and Religion. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.
Puolimatka, Tapio (2010) Kasvatus, arvot ja tunteet. Helsinki: Suunta-kirjat.
Puolimatka, Tapio (2016) “Tiede edellyttää moniäänistä dialogia”, Jylkkäri 21.4. 2016
Osler, Margaret J. (2000) “The Canonical Imperative: Rethinking the Scientific Revolution”, teoksessa Osler (toim.) 2000: 3-22.
Osler, Margaret J. (2009) “That the Scientific Revolution Liberated Science from Religion”, teoksessa Numbers (toim.): 90–98.
Osler, Margaret J. toim. (2000) Rethinking the Scientific Revolution. Cambridge: Cambridge University Press.
Snellman, Antti (2016) “Hyväksyykö Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta professori Tapio Puolimatkan mielipiteet?” Jylkkäri 29.3. 2016.
Van der Meer, Jitse M. toim. (1996) Facets of Faith and Science. Vol I-IV. Lanham: University Press of America.
Wykstra, Stephen (1996) “Should Worldviews Shape Science? Toward an Integrationist Account of Scientific Theorizing”, teoksessa Jitse M. van der Meer (toim.) 1996, vol. II: 123-171.
