Filosofi J. Sakari Hankamäki esitti kiinnostavan ajatuksen lapsen oikeuksista eräässä Uuden Suomen keskustelukommentissaan.
”Omasta mielestäni lapselle on hyväksi, että hänellä on kumpaakin sukupuolta oleva vanhempi, että hän saa vähintäänkin tietää omat biologiset vanhempansa (hedelmöityshoitotapauksissa) ja että yhteiskunta ei edistä biologisten jälkeläissuhteiden katkaisemista. Tämä voidaan perustella sekä lapsen että vanhemman oikeudella ja myöskin edulla.” (Vahvennus lisätty)
Hän jatkaa: ”Tästä syystä en kannattanut sen enempää adoptiolain kuin hedelmöityshuoltolainkaan muotoilua (2007 ja 2009). En myöskään kannata vireillä olevaa äitiyslakia, joka polkee lasten oikeuksia ja miesten kulkusia katkaisemalla ensi töikseen lapsen suhteen biologiseen isäänsä. On kurjaa, mikäli elämän pitää alkaa tuolla tavalla. Kuinka onnellinen on se pihalla yksinään leikkivä pikku Pekka, kun hänellä on lopultakin kaksi ”oikeaa äitiä”?”
Hän päättää kommenttinsa: ”Myös Seta toiminta on ollut viime vuosina niin idioottimaista, että vähemmistöön kuluminen alkaa hävettää jo pelkästään myötähäpeään liittyvistä syistä.”
Hankamäen kommentti löytyy Arto Jääskeläisen blogin keskusteluosiosta:
Seksuaalivähemmistön näkökulma
Hankamäki kirjoittaa tässä henkilönä, joka itse kuuluu seksuaalivähemmistöön ja pystyy siten arvioimaan asiaa omakohtaisen kokemuksensa valossa seksuaalivähemmistön näkökulmasta. ”Kolmenkymmenen vuoden aika seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen piirissä on opettanut minulle havaintojeni kautta …”, hän kirjoittaa. Lisäksi Hankamäki kirjoittaa tässä filosofina, joka pystyy koulutuksena ja lahjakkuutensa pohjalta arvioimaan asiaa moraalisten ja juridisten oikeuksien näkökulmasta.
Hankamäki on siis analyysinsa pohjalta sitä mieltä, että lasten oikeudet tulisi asettaa aikuisten oikeuksien edelle. Hän pitää lasten biologisten siteiden katkaisemista lasten oikeuksien polkemisena. Hän pitää lasten oikeuksien ensisijaisuudesta kiinni senkin jälkeen kun hän on kolmenkymmenen vuoden pituisen omakohtaisen kokemuksensa pohjalta tietoinen sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta, tarpeista ja oikeuksista.
Miksi sitten yhteiskuntamme on lisääntyvässä määrin säätämässä lakeja, jotka polkevat lapsen oikeuksia? Ja miksi näitä lakeja puolustellaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksilla, vaikka seksuaalivähemmistön edustaja tässä oman kokemuksensa ja analyysinsa vastustaa näitä lakeja ja katsoo, että lapsen oikeudet tulisi asettaa aikuisen oikeuksien edelle?
Lasten vai aikuisten oikeudet?
Olemmeko yhteiskuntana unohtamassa yhden perustavista eettisistä periaatteista, jonka mukaan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten oikeuksien turvaaminen tulisi asettaa ensisijaiseksi?
Lasten voidaan perustellusti sanoa kuuluvan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. ”Homoseksuaalitkin ovat haavoittuva ryhmä”, kuten kanadalaisen McGill-Queen’s yliopiston professori Margaret Somerville (2007: 195) toteaa, “mutta aikuisina heidän oikeusvaateensa jäävät toiseksi suhteessa lasten tarpeisiin ja oikeuksiin. Sitä paitsi, puolustaessamme lasten oikeuksia toimimme kaikkien lasten edun mukaisesti, osoittautuipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa myöhemmin heteroseksuaaliseksi tai homoseksuaaliseksi. Näin puolustamme kaikkien kansalaisten oikeuksia, koska yhdessä vaiheessa me kaikki olemme lapsia.”
Monet homoseksuaaleista ovat herkkiä ihmisiä, jotka ovat saaneet kärsiä paljon syrjintää ja kaltoin kohtelua (ks. esim. Korhonen & Östman 2014). Homoseksuaaleja kohtaan tehtyjä vääryyksiä ei kuitenkaan voida hyvittää syyllistymällä uuteen ja vielä pahempaan vääryyteen: poistamalla lainsäädännöstä lapsen ihmisoikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. On tuskin perusteltua riskeerata yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien ja haavoittuvimpien jäsenten hyvinvointia voidaksemme laajentaa aikuisten valinnanvapautta.
Setan rottapalkinto ja lasten oikeudet
Hankamäki näyttäisi pitävän Setan toimintaa ongelmallisena lasten oikeuksien näkökulmasta. ”Myös Seta toiminta on ollut viime vuosina niin idioottimaista, että vähemmistöön kuluminen alkaa hävettää jo pelkästään myötähäpeään liittyvistä syistä.” Mikä sitten on Seta kanta lapsen oikeuksiin?
Seksuaalisen tasa-arvon yhdistys (Seta) antaa vuosittain kunniarotta-antipalkinnon jollekin sellaiselle taholle, jonka se kokee loukkaavan omien päämääriensä toteuttamista. Seta on toistuvasti antanut rottapalkinnon ihmisille, jotka puolustavat lapsen oikeutta isään ja äitiin.
Seta antoi vuonna 2006 kunniarotta-antipalkinnon Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professorille Tuula Tammiselle. Perusteluissaan Seta toteaa, että Tammisen mukaan ”isättömät lapset ovat lähtökohdiltaan poikkeavia ja että hedelmöityshoitoja ei tästä syystä tulisi antaa naispareille ja itsellisille naisille. Setan perustelujen mukaan Tamminen on käyttänyt arvostettua asemaansa väärin ja tieteen eettisten sääntöjen vastaisesti ohittanut ne lukuisat tutkimukset, joiden mukaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta oleellista on perhesuhteiden vakaus, ei vanhempien lukumäärä tai sukupuoli.”
Setan mukaan on siis kiellettyä puhua lukuisten tutkimusten paljastamista lapsen isättömyyden aiheuttamista ongelmista, koska on olemassa tutkimuksia, joiden mukaan myös perheen vakaus on tärkeää lapselle.
Setan mielestä on kiellettyä ajatella, että lapsi tarvitsisi sekä vakaan kodin että sellaisen kodin, jossa hänellä on isä ja äiti. Seta haluaa ummistaa silmänsä niiltä tutkimuksilta, joiden mukaan juuri äidin ja isän ja lapsen kolmoissidokseen perustuva perhe on perhemuodoista kaikkein vakain. (Ks. esim. Schumm 2016.)
Tamminen on kansainvälisesti arvostettu tutkija, joka on asiantuntemuksensa pohjalta tuonut esille sen, että isän panos lapsen kasvatukseen on lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeä. Tätä näkemystä tukee massiivinen tieteellinen todistusaineisto, minkä voi todentaa esimerkiksi Rutgersin yliopiston sosiologian professorin David Popenoen tutkimusyhteenvedosta: Elämä ilman isää: Pakottavaa uutta todistusaineistoa siitä, että isyys ja avioliitto ovat välttämättömiä lapsen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille. (Harvard University Press 2002).
Jos Tamminen ei toisi esille tutkimuksen paljastamia tosiasioita lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä, hän toimisi eettisesti kyseenalaisella tavalla lapsia kohtaan. Miksi keskustelu lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä halutaan vaientaa ja psykiatrian asiantuntijan perusteltu näkemys asiasta halutaan asettaa eettisesti kielteiseen valoon?
Minulle antamansa rottapalkinnon perusteluissa Seta toteaa: ”Niin sanottujen perinteisten perhearvojen puolesta puhuessaan Puolimatka tuo usein esiin lasten hyvinvoinnin, vaikka hänen näkemyksiään ovat vastustaneet useat kasvatustieteen asiantuntijat.”
Lapsen hyvinvointia ei siis saisi puolustaa, jos jotkut Setan näkemyksiin sopivat asiantuntijat puolustavat vastakkaista näkemystä?
Totuuden löytymisen kannalta on olennaista, että eri näkemykset saavat kilpailla tieteen kentällä, koska totuus voittaa avoimessa keskustelussa.
Uhka avoimelle keskustelulle?
Miksi sitten Seta turvautuu totalitaristisille liikkeille ominaiseen pyrkimykseen eläimellistää vastustajiaan? Onko tarkoituksena estää avoin keskustelu kuvaamalla vastustajat häpäisevien ja leimaavien mielikuvien avulla? Pyrkiikö Seta rajoittamaan keskustelua, koska pyrkimys asettaa aikuisten oikeudet lasten oikeuksien edelle loukkaa niin selvästi moraalin perusperiaatteita?
Demokratia perustuu vakaumukselle, että kaikkien kansalaisten näkemys on otettava huomioon yhteisiä asioita hoidettaessa, koska ihmisarvo on ehdoton ja luontainen pelkästään ihmisyyden perusteella. Viime vuosisadan maallistuneissa diktatuureissa toteutetut ihmisoikeuksien loukkaukset tulivat mahdollisiksi, koska tämä usko ehdottomaan ihmisarvoon pystyttiin valtiojohtoisen propagandan avulla juurittamaan pois. Eläimellistäviä mielikuvia käytettiin apuna pyrittäessä riistämään uhreilta ihmisyys.
Kommunismi puolusti vastustajiensa ihmisoikeuksien loukkauksia kuvaamalla heidät eläinten tasolle vajonneiksi tuholaisiksi. Alain Brossat toteaa, että toisinajattelijoiden puhdistuksiin ”liittyy sortotoimissa niin puheissa kuin teoissakin erottamattomasti tämä ’toisen’ eläimellistäminen, kuviteltujen ja todellisten vihollisten alentaminen eläinkunnan tasolle.” (Brossat; sit. Kommunismin musta kirja s. 830.)
Lenin nimitteli valtaan päästyään vihollisiaan ”kiusallisiksi hyönteisiksi”, ”täiksi”, ”skorpioneiksi” ja ”vampyyreiksi”. Stalinin näytösoikeudenkäynneissä käytettiin yhtenä propaganda-aseena eläimellistävien herjausten kohdistamista syytettyihin. Tästä antaa kuvan syyttäjä Vyšinskin kielenkäyttö: ”Nyt on tehtävä vaarattomiksi nämä valehtelijat, nämä ilveilijät, nämä surkeat kääpiöt, nämä rakit, nämä piskit − − Juuri niin, alas tämä eläimellinen kataluus! ” (Kommunismin musta kirja s. 831.)
Lopuksi vielä yksi kysymys:
Onko yhteiskuntamme lapsen oikeuksia polkiessaan viemässä pohjaa demokratian perusarvoilta kuten heikompien puolustamiselta ja kehittymässä totalitaristiseen suuntaan?
Lähteet
Courtois, Stéphane & Wert, Nicolas & Panné, Jean-Louis & Paczkowki, Andrzej & Bartosek, Karel & Margolin, Jean-Louis (2001) Kommunismin musta kirja: Rikokset, terrori, sorto. Suom. Kaarina Turtia, Matti Brotherus, Heikki Eskelinen. Helsinki: WSOY.
Korhonen, Johanna & Östman, Jeanette (toim.) Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Helsinki: Into-kustannus.
Popenoe, David (2002) Life without Father: Compelling New Evidence That Fatherhood and Marriage Are Indispensable for the Good of Children and Society. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.
Puolimatka, Tapio (2015) Jälkikristillisen mailman kauhut. Kauniainen: Perussanoma.
Schumm, Walter (2016) “A Review and Critique of Research on Same-Sex Parenting and Adoption.” Pscyhological Reports
