Neuvostoliiton vankiloissa vuosia viettänyt toisinajattelija Vladimir Bukovski piti Brysselissä vuonna 2006 luennon, jossa hän varoitti EU:n ajautuvan kohti totalitarismia: EU on kehittymässä Neuvostoliiton kaltaiseksi supervaltioksi vastoin kansalaistensa tahtoa, koska EU:n rakenteissa on valtava demokratiavaje.
Demokratiavajeesta kärsivän EU:n päätöksiä ohjaa yhä enemmän uudenlainen käsitys ihmisestä, sukupuolisuudesta ja avioliitosta.
EUROOPAN UNIONIN päätökset, jotka koskevat sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista, sukupuolista suuntautumista, sukupuolista moninaisuutta, syrjinnän käsitteen uudelleen määrittelyä ja homofobiaa, liittyvät tälle uuden etiikan ja ihmiskäsityksen alueelle.
Osa näistä termeistä on uusia ja niitä kaikkia tulkitaan uudessa merkityksessä, jonka avulla ilmaistaan uusi sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvä eettinen kokonaiskäsitys. Uusi ihmiskäsitys luo pohjaa uudelle yhteiskuntajärjestykselle.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen tarkoittaa sitä, että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa. Sitä markkinoidaan keinona naisten ja miesten tasa-arvon lisäämiseen.
SAMALLA KUITENKIN muutetaan sukupuolen käsitettä niin, että naisen ja miehen, äidin ja isän käsitteet irrotetaan biologisesta ja geneettisestä perustastaan ja sukupuoli ymmärretään sosiaaliseksi rooliksi tai subjektiiviseksi valinnaksi.
Tämän myötä katoaa lainsäädännöstä lapsen oikeus isään ja äitiin, ja vanhempien oikeutta biologisiin lapsiinsa rajoittavat uudet ”ihmisoikeudet”, kuten oikeus tuottaa geneettisiä orpoja lisääntymisteknologian avulla. Tässä lähestymistavassa abortti ymmärretään ”ihmisoikeudeksi” käyttämällä termiä lisääntymisoikeudet.
SUKUPUOLIEN VÄLISELLÄ tasa-arvolla ei siis tarkoiteta pelkästään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, vaan erilaisten sukupuoli-identiteettien ja sosiaalisten sukupuolien tasa-arvoa.
Yhteiskunnallinen tiedotus ja kouluopetus ohjataan esittämään erilaiset sukupuoliset ja seksuaaliset elämäntavat samanarvoisina vaihtoehtoina.
Tällaisen sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksen pohjalta lasten ja nuorten on vaikea ymmärtää naisen ja miehen puolisouskollisen ja elinikäisen avioliiton erityismerkitystä isä–äiti–lapsi-kolmoissidoksen varaan rakentuvan perheen perustana.
TAVALLISELLE IHMISELLE melko näkymättömien prosessien tuloksena sukupuoliseen valtavirtaistamiseen sisältyvä uusi sukupuolikäsitys on alkanut ohjata eurooppalaisen politiikan kaikkia tasoja huolimatta siitä, että vain harva kansalainen tietää, mitä sillä tarkoitetaan.
Tämä uusi politiikka on ristiriidassa EU:n perustuslakisopimuksen kanssa, jonka mukaan perhepolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden päätösvaltaan: ylempien hallintotasojen tulee ohjata vain asioita, joita ei pystytä hallitsemaan alemmilla tasoilla.
EU on kuitenkin kehittynyt valtakeskukseksi, jonka välityksellä kansainväliset lobbaajat ovat tehneet uudesta ”sukupuolipersoonasta” koko eurooppalaista elämää ohjaavan normin
