Uusi kirja: Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe
Vaikka sananvapautta rajoittavia vihapuhelakeja mainostetaan suvaitsevuuden ja tasa-arvon ilmauksina, käytännössä niistä voi tulla mielipidevainon ja pakkokäännyttämisen välineitä.
Tapio Puolimatka
Sisällysluettelo | Ote kirjasta | Tilaaminen
Kirjan tarkoituksena on kiinnittää huomiota sananvapauden häiritsemiseksi käynnistettyjen julkisuuskampanjoiden käyttämiin taktiikkoihin, ”vihapuheen” käsitteen epämääräisyyteen ja sen varaan rakentuvien oikeudellisten ratkaisujen mielivaltaisuuteen. Nämä ovat ongelmia demokratialle, koska kansanvalta edellyttää, että kansalaiset uskaltavat ottaa kantaa polttaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin pelkäämättä ajatuspoliisien heihin kohdistamia rangaistustoimia. Yhteiskunnallisten päätösten taso laskee, jos yhteiskunnallinen keskustelu laantuu ja päätöksiä tehdään pienessä eliittipiirissä ilman julkista kritiikkiä.
Julkisuuskampanjoilla häiritään sananvapautta
Vaikka sananvapaudella on juridisesti hyvin suojattu asema länsimaissa, sitä pyritään häiritsemään esimerkiksi julkisuuskampanjoilla, joissa asiaperusteet korvataan tunnepitoisella leimaamisella. Lyhyessä ajassa pystytään luomaan mediakampanja, jossa ei-toivottuja käsityksiä ilmaiseva henkilö leimataan homofoobikoksi tai transfoobikoksi ainoana perusteena häneen syystä tai toisesta loukkaantuneiden ihmisten lukumäärä ja heidän medioissa ilmaisemansa tunteen voimakkuus. Perusteluksi riittää, että joukko ihmisiä kertoo loukkaantumisen tunteistaan, ja valtamediat levittävät näitä kertomuksia antamatta syytösten kohteelle mahdollisuutta puolustautua.
Mediakampanjoiden viisi vaihetta
- Etsi kohdehenkilön esittämiä loukkaaviksi tulkittavia kommentteja.
- Herätä yleistä närkästystä näitä kommentteja vastaan
- Kiinnitä huomiota kohdehenkilön asemaan sortohierarkiassa
- Eristä kohdehenkilö
- Juhli voittoa
Vihapuhelakien ongelmallisuus
Nykyisen vihapuhekeskustelun perustan muodostavat kansainväliset säädökset, jotka kommunistivaltiot saivat 1960-luvulla hyväksytyiksi huolimatta demokraattisten valtioiden vastustuksesta. Näihin säädöksiin vedoten vaaditaan erityisten vihapuhelakien säätämistä. Vaikka sananvapautta rajoittavia vihapuhelakeja mainostetaan suvaitsevuuden ja tasa-arvon ilmauksina, käytännössä niistä voi tulla mielipidevainon ja pakkokäännyttämisen välineitä.
Vihapuhelait estävät avoimen keskustelun, joka paljastaisi vihapuheen juuret ja taistelisi sitä vastaan. Vihapuhetta voidaan parhaiten vastustaa sitä analysoimalla ja kritisoimalla, ei sensuroimalla. Vihapuhelakien hinta on suurempi kuin niistä saatava hyöty ja samat hyödyt saavutetaan paremmin vapaan keskustelun kuin sensuurin välityksellä.
Vihapuhelait vahingoittavat syrjittyjä vähemmistöjä
Suojelevatko vihapuhelait syrjittyjä vähemmistöjä, vai tullaanko näitä lakeja lopulta käyttämään vähemmistöjä vastaan? Mielipiteen ilmaisua rajoittava lainsäädäntö kääntyy helposti haavoittuvimpia yksilöitä vastaan, koska vähemmistöryhmät joutuvat lopulta itse epämääräisten ja tulkinnanvaraisten vihapuhelakien uhriksi.
Kristillistä sukupuoli- ja seksuaalimoraalia kannattavat ihmiset ovat selkeä vähemmistö aikamme yhteiskunnassa. Kuitenkin tältä vähemmistöltä pyritään viemään sananvapaus sukupuoli- ja seksuaalimoraalia koskevissa kysymyksissä, kuten näemme Päivi Räsäseen kohdistuvissa rikostutkimuksissa.
Tieteellisen keskustelun rajoittaminen
Sukupuoliahdistuneiden nuorten ongelmasta puhutaan paljon julkisuudessa, mutta monia alan asiantuntijoita on pyritty erottamaan viroistaan, koska he eivät ole mukautuneet valtaideologiseen pyrkimykseen irrottaa sukupuolikäsitys biologisista tosiasioista. Psykiatrian professori Allen Josephson menetti virkansa, psykologi Kenneth Zuckerin klinikka suljettiin, professori John Finnisiä pyrittiin erottamaan Oxfordin yliopistosta, professori Kathleen Stockia yritettiin estää puhumasta alan konferensseissa.
Kirjassa käsitellään myös prosessia, jossa suomalainen professori pyrittiin erottamaan yliopistovirastaan, koska hän oli kirjoittanut pedofiliaa vastustavan kirjoituksen. Miksi lasten seksuaalisen koskemattomuuden puolustaminen yritetään määritellä vihapuheeksi?
Mielipidevainon vastustaminen
Kaikkien vähemmistöjen kannalta keskeinen kysymys on: Miten tällaista mielipidevainoa voidaan vastustaa ja demokraattinen sananvapaus turvata?
Sisällysluettelo | Ote kirjasta | Tilaaminen
Kirjan sisällysluettelo
- Esipuhe
- Johdanto’
- Vihapuhelait
- Vihapuhen käsitteen epämääräisyys
- Vihapuhelakien vahingollisuus
- Laajan sananvapauden merkitys
- Vihapuhelait vahingoittavat syrjittyjä vähemmistöjä
- Identiteettipolitiikka
- Suojeltavat vähemmistöt
- Turvallisen tilan vaatimus
- Tiedon peittäminen julkisuudelta
- Tieteentekijöiden sananvapauden häirintä
- Tieteentekijöiden itsesensuuri
- Tiedonkulun vaikeuttaminen
- Asiantuntijoiden sensurointi
- Filosofien kannanotto
- Julkisuuskampanjoiden voima
- Julkisuuskampanjoiden perusvaiheet
- Kampanja Roger Scrutonia vastaan
- Hyvesignalointi ja moraalisäteily
- Uhka demokratialle
- John Finnis ja lumihiutaleopiskelijat
- Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ideologian pelinappuloina?
- Rahaeliitti sukupuoli-ideologian tukena
- Transideologiasta transhumanismiin
- Avaako transideologia portit pedofilialle?
- Ideologian kehitysvaiheet
- Terrorivaiheen alkusoittoja
- Poliittinen vaino tieteellisen julkaisun takia
- ”’Sananvapauden rajat avioliittokeskustelussa”’
- Kampanja Päivi Räsästä vastaan
- Rikoskomisario Silenin analyysi
- Valtakunnansyyttäjän hämmentävä päätös
- Kriittisiä arvioita
- Helsingin Sanomien viestintäkatastrofi
- Miten sananvapautta häiritään?
- Suuren valheen taktiikka
- Mikä raivostutti suvaitsevaiston?
- Pedofilian normalisointi
- Miten tunteisiin vaikutetaan
- Rottamielikuvat herättävät pahoinvointia?
- Lapsen oikeuksien puolustus
- Yliopisto ja media politiikan narussa?
- Paapomiskulttuurin puolustus
- Asian vierestä puhumisen taidonnäyte
- Keskustelu ohjataan sivupoluille
- Lopuksi
Sisällysluettelo | Ote kirjasta | Tilaaminen
Ote kirjasta
Vihapuheen käsitteen epämääräisyys
Miksi länsimaiset demokratiat pyrkivät rajoittamaan rangaistavan puheen sellaiseen, mikä yllyttää välittömään väkivaltaan? Syynä on se, että tällöin sananvapauden rajoitukset ovat selkeitä ja demokratian edellyttämän sananvapauden alue on laaja. Mutta jos rangaistavaksi tehdään kaikki sellainen puhe, joka voidaan tulkita syrjiväksi tai loukkaavaksi, sananvapauden rajoitukset tulevat tulkinnanvaraisiksi ja mielivaltaisiksi, mikä uhkaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Jos lait laaditaan kommunistivaltioiden ehdotuksen mukaan olettaen, että vihapuhe voi sinänsä johtaa väkivaltaan, sananvapauden rajoitusten alue laajenee ja tulee epämääräiseksi, koska vihapuheen käsite on epämääräinen.
Esimerkkinä vihapuhelakien epämääräisyydestä on tapaus, jossa Kanadan vihapuhelakien pohjalta mies asetettiin syytteeseen hänen levitettyään neljää lentolehtistä, joissa kristinuskon pohjalta vastustettiin homoseksuaalisuutta. Ensimmäisenä tapausta käsitellyt hallinnollinen oikeusaste päätti, että kaikki neljä lehtistä rikkoivat lakia. Seuraava oikeusaste piti tämän päätöksen voimassa. Sitä seuraava oikeusaste puolestaan kumosi edellisten oikeusasteiden päätöksen ja päätti, ettei mikään neljästä lehtisestä riko vihapuhelakeja. Lopulta Kanadan korkein oikeus päätti, että kaksi lehtisistä rikkoi lakia, mutta kaksi ei rikkonut. Samoista lehtisistä teki siis neljä asiaan erikoistunutta oikeusistuinta kolme erilaista päätöstä sen osalta, rikkoivatko ne vihapuhelakia vai eivät. New Yorkin yliopiston oikeustieteen professori ja ACLU:n (American Civil Liberties Union) pitkäaikainen johtaja Nadine Strossen kommentoi: ”Luettuani monia hallinnollisia ja oikeudellisia päätöksiä, joissa toteutetaan eri tavoilla muotoiltuja vihapuhelakeja eri maista ympäri maailmaa, olen yllättynyt huomatessani, kuinka tyypillinen tämä kanadalaistapaus on. Yhä uudelleen eri päättäjät samassa maassa ovat eri mieltä siitä, rikkooko jokin tietty ilmaus vallitsevia vihapuhelakeja vai ei.” (Strossen 2018: 78.)
Strossen kertoo myös esimerkkejä siitä, että mikä yhdelle ihmiselle on vihapuhetta, on toisen mielestä rakkauden osoitus. Kalifornialaista lukiota käyvä raamatullinen kristitty Tyler Harper piti koulussa t-paitaa, jossa oli teksti ”Homoseksuaalisuus on häpeällistä, Roomalaiskirje 1: 27”. Hän piti tätä rakkauden osoituksena, koska hän ajatteli ihmisen voivan pelastua ikuisesta kadotuksesta vain tunnustamalla syntinsä. Kuitenkin EU:n uusia rajoituksia ”internetin vihapuheelle” kehittelevä komissaari Vera Jourova totesi vuonna 2015, että Harperin ilmaisemat uskonnolliset uskomukset tulisi tuomita ”vihapuheena” EU:n lainsäädännön mukaan: ”LGBTI-oikeuksia murentava kertomus on hiljaa leviämässä, usein naamioituen niin sanottujen uskonnollisten periaatteiden alle. Tätä ei voida hyväksyä – –. Meidän on taisteltava kaikkea vihapuhetta vastaan.” Strossen kuitenkin pitää ongelmallisena Jourovan väitettä, jonka mukaan uskonnolliset ihmiset valehtelevat sanoessaan, että he vastustavat homoseksuaalisuutta uskonnollisilla perusteilla: Jourovan mielestä heitä itse asiassa motivoi viha. Strossenin mukaan tätä Jourovan syytettä voitaisiin perustellusti pitää vihapuheena uskovia vastaan. Ironista on se, ettei Jourova itse huomaa oman lausuntonsa ristiriitaisuutta, vaikka Jourova lausumassaan vahvisti EU:n kannan, jonka mukaan vihapuhetta on ilmaus, joka kiihottaa vihaan uskonnon edustajia vastaan. (Strossen 2018: 80.)
Sisällysluettelo | Ote kirjasta | Tilaaminen
Tilaaminen
Kirja voit tilata verkkokaupasta:
