Tapio Puolimatka Europarlamenttiin!

Kirjassaan Die globale sexuelle Revolution Gabrielle Kuby analysoi sitä, miten sukupuoli-ideologia (gender-ideologia) sukupuolen vaihdettavuudesta on saanut paljon jalansijaa EU:n organisaatiossa ja miten sitä sieltä käsin ajetaan osaksi EU:n jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja käytäntöjä. Voidaksemme tehokkaasti vastustaa sukupuoli-ideologian perhettä hajottavaa vaikutusta omassa maassamme, on välttämätöntä taistella sitä vastaan myös EU:n byrokratiassa.

Sukupuoli-ideologiaa edistävän liikkeen valtapyrkimyksiä on vaikea tunnistaa ja vastustaa, koska se toimii instituutioiden sisällä, vetoaa suvaitsevuuteen ja ihmisoikeuksiin. Se käyttää pehmeitä, organisaatioiden sisällä eteneviä, epämuodollisia strategioita. Näillä menetelmillä se on onnistunut muuttamaan suurten maailmanorganisaatioiden johtavia periaatteita ja tavoitteita oman ideologiansa suuntaisiksi. Vaikka aktivistien käyttämät menetelmät ovat pehmeitä ja näennäisen ”ystävällisiä”, he ovat vähitellen toteuttamassa maailmanlaajaa ”relativismin diktatuuria”, joka kieltää oikeuden julkisesti puolustaa perinteistä avioliittokäsitystä ja sen perustana olevaa kaksiarvoista sukupuolijakoa naisiin ja miehiin. Perinteisen avioliittokäsityksen puolustajat leimataan homofobisiksi ja perinteisen sukupuolijaon kannattajat transfobisiksi. (Peeters 2010.)

Tällailsen maailmanlaajaa yhteiskunnallisen prosessin seurauksena aikamme maailmanorganisaatiot ovat asettaneet päämääräkseen sukupuolieron ja sen varaan rakentuvan avioliiton heikentämisen, vanhempien kasvatusoikeuksien kaventamisen ja lasten seksuaalisen ja sukupuolisen ”vapauttamisen”. Tämän maailmanlaajan prosessin seurauksena on länsimaissa toteutumassa yksi marxilaisuuden keskeinen tavoite: lasten siirtäminen ydinperheen ohjauksesta yhteiskunnan ohjattaviksi ja muokattaviksi yhteiskunnallisia tavoitteita varten. Tämä prosessi heikentää demokratiaa, keskittää yhteiskunnallista valtaa ja lisää lasten pahoinvointia.

Lue lisäksi: Kymmenen teesiä EU:n tulevaisuudesta.

Sukupuoli-ideologian periaatteet saatettiin osaksi kansainvälisesti hyväksyttyä sopimusta neljännessä naisten asemaa käsittelevässä maailmankonferenssissa Pekingissä vuonna 1995. Sukupuoli-ideologian läpimurto onnistui hämäävän kielenkäytön ja poliittisen manipulaation avulla. Yhtenä vaikuttavana tekijänä oli se, että sukupuolen käsitettä ei määritelty ja useat kolmannen maailman edustajista olettivat, että sukupuolella tarkoitettiin yksinkertaisesti naista ja miestä. Pian konferenssin jälkeen alettiin vaatia kaikkia jäsenvaltioita pitäytymään itsemäärittelyyn perustuvaan sukupuolikäsitykseen, jonka mukaan sukupuolella tarkoitetaan lukuisia erilaisia sosiaalisia sukupuolia.

Sukupuoli-ideologiaa on tehokkaasti edistetty monimerkityksisen, epäselvän ja harhaanjohtavan kielenkäytön avulla. Lukuisat myönteisen merkityksen omaavat sanat kuten vapaus, tasa-arvo, voimaannuttaminen, avioliitto, perhe ja sukupuoli saavat huomaamatta uuden merkityksen.

Pekingin konferenssin tuloksena syntyi Pekingin julistus ja toimintaohjelma, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden ”on edistettävä sukupuolinäkökulman aktiivista ja näkyvää soveltamista kaikkeen toimintaan ja ohjelmiin” (osa 2: 202). Englantilainen alkuperäisteksti käyttää ilmaisua ”promote an active and visible policy of mainstreaming a gender perspective” eli ”on edistettävä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen aktiivista ja näkyvää toimintaohjelmaa”.

Sukupuoli-ideologian poliittiseksi sovellukseksi kehitetty sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen ohjelma asetettiin jäsenvaltioille velvoitteeksi kätkettynä naisen ja miehen tasa-arvon käsitteen alle. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen sisältää kuitenkin paljon enemmän kuin naisen ja miehen tasa-arvon: pyrkimyksenä on sukupuolinäkökulman tuominen politiikan keskukseen ja sen ulottaminen kaikille politiikan alueille. Sukupuolinäkökulmalla ymmärretään kaikkien sosiaalisesti rakennettujen ja yksilöllisesti valittujen sukupuoli-identiteettien moninaisuutta ja niiden tasa-arvoisuutta. Painopiste siirretään pois sukupuolen luonnollisesta tosiasiasta ja kaikki huomio annetaan sukupuolisuuden erilaisille sosiaalisille ja yksilöllisille ilmenemismuodoille, joille halutaan antaa sama asema, mikä aikaisemmin on ollut naisen ja miehen luonnollisella sukupuolijaolla ja niiden varaan rakentuvalla isä–äiti–lapsi-kolmoissidoksella.

Sukupuolinen valtavirtaistaminen tarkoittaa siis kaikkien erilaisten sosiaalisten sukupuolten tasavertaista kohtelua yhteiskunnassa. Kahtiajako naiseen ja mieheen pyritään häivyttämään yhteiskunnallisesta todellisuudesta, ja sen sijaan sukupuolta kohdellaan jatkumona, jolle jokainen ihminen sijoittuu oman subjektiivisen kokemuksensa perusteella. Tästä seuraa, että avioliittokäsitys muutetaan sukupuoliperustaisesta naisen ja miehen avioliitosta sukupuolineutraaliksi. Äitiyden ja isyyden käsitteet irrotetaan biologisesta ja geneettisestä perustastaan ja muutetaan subjektiivisiksi valinnoiksi. Tämän myötä katoaa lainsäädännöstä myös lapsen oikeus isään ja äitiin ja vanhempien oikeutta biologisiin lapsiinsa rajoittavat uudet ihmisoikeudet kuten oikeus lisääntymisteknologian käyttöön ja kohdunvuokraukseen. Sukupuoli- ja seksuaalikasvatus keskittyy kasvattamaan lapsissa suvaitsevuutta kaikkia erilaisia sukupuoli-identiteettejä, seksuaalisia suuntautumisia ja seksuaalisia elämäntapoja kohtaan. Kaikki erilaiset sukupuoliset ja seksuaaliset elämäntavat esitetään samanarvoisina ja lasta rohkaistaan määrittämään oma sukupuolinen identiteettinsä, seksuaalinen suuntautumisensa ja elämäntapansa oman subjektiivisen mieltymyksensä pohjalta ilman mitään objektiivisia kriteerejä.

Meistä voi olla vaikea ymmärtää, miten näin järjenvastainen ideologia on saanut niin paljon tilaa EU:n kaltaisessa organisaatiossa. Selityksenä on se, että eliitti on ottanut ensin valtaansa YK:n maailmanjärjestöt ja samanaikaisesti pyrkinyt valloittamaan EU:ta. Seksuaalivallankumous ei lähde kansan parista vaan eliitin parista, joka varallisuutensa ja vaikutusvaltansa takia voivat osittain paeta sukupuolisen ja seksuaalisen vapauden haittavaikutuksia omassa elämässään.

Lue lisäksi: Kymmenen teesiä EU:n tulevaisuudesta.