Euroopan unionin hallintojärjestelmässä valtaa on keskitetty komissiolle ja erityisesti sen puheenjohtajalle, joka ei joudu vastaamaan toimistaan suoraan äänestäjille. Tärkeitä päätöksiä EU:ssa tehdään julkisen valvonnan ulottumattomissa ja sellaisten henkilöiden ja toimielinten toimesta, joita demokraattinen prosessi ei juurikaan koske.
Demokratiavajetta pahentavat pyrkimykset rajoittaa kansalaisten sananvapautta. Äskettäin hyväksytty digipalvelusäädös pakottaa suuria nettialustoja sensuroimaan sisältöä käyttäen kriteerinä epämääräisiä vihapuhelakeja ja luomalla uuden haitallisen puheen luokan, jonka sisältö on tulkinnanvarainen.
Vihapuheeksi voidaan tulkita perinteisten ydinperhenormien ja arvojen puolustaminen ja haitalliseksi sellainen puhe, joka paljastaa eliitin ja päätöksentekijöiden virheitä esimerkiksi pandemian aikana. Suuretkin virheet voidaan toteuttaa ilman sisäistä kritiikkiä kuten tapahtui pandemian aikana, jolloin toteutettiin haitallisia yhteiskuntasulkuja.
Demokratiavajetta pahentaa Euroopan unionin terveysstrategia, jossa valtaa keskitetään Maailman terveysjärjestölle, jonka rahoituksesta 80 prosenttia tulee yksityisiltä rahoittajilta, samoilta tahoilta, jotka voivat hyötyä Maailman terveysjärjestön suosituksista. Maailman terveysjärjestön uusi pandemiasopimus antaa WHO:lle oikeuden pandemian aikana määrittää informaatio oikeaksi tai vääräksi ja näin suojata päätöksentekijöitä kritiikiltä.
Ilmastokatastrofismin avulla tavallinen kansalainen pelotellaan alistumaan oman elämänsä kurjistumiseen. Euroopan unionin hiilineutraalisuustavoite maksaisi Suomelle 25 miljardia vuodessa, joka on lähes yhtä suuri summa kuin kaikki sosiaali- ja terveysmenot yhteensä. Köyhtyvän ja kurjistuvan kansalaisen on vaikea puolustaa oikeuksiaan rikkaan eliitin kasvavaa valtaa vastaan.
(Kirjoitus on alun perin julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 8.5. 2024.)
